Seurakunnan historiaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivulle | Sivukartta ja haku | Muuta tekstikokoa

Painavan historian köykäinen versio

Kymmenen seurakuntaa, joista tulee yksi Salo.

Miten kirjoitetaan asiasta historiakatsaus? Haetaan kirjastosta 23 kiloa kirjoja ja avataan netti. Selaillaan joitakin kirjoja ja rukoillaan apua. Lähdetään kirjoittamaan kuin nuoralla kävellen.

Seurakuntien menneitten rajojen ja rajamuutosten tarkastelu on kuin katsoisi kaleidoskooppia: vähäinen ajan liikahdus, ja taas on edessä uusi kuva samoista sirpaleista.

On kyllä ollut myös erittäin yhtenäinen aika. Joskus koko eteläinen osa Varsinais-Suomea kuului suurpitäjään nimeltä Maaria, josta puhuttaessa käytetään myös nimeä Räntämäki. Nimet löytyvät nykyisinkin kartalta: Maarian kirkko on Turun Räntämäessä.

Salon ympäristö on aikoinaan Räntämäestä irtauduttuaan muodostanut ensiksi vain yhden pitäjän. Eri mielipiteitä on lausuttu siitä, missä vanhin kirkko on sijainnut ja mikä siis olisi ollut tuon vanhan suurpitäjän nimi – Halikko vai Uskela?

Uskela

Siitä lähdetään, että Maariasta on irtautunut Uskela ja että paikkakunnan vanhin kirkonpaikka olisi ollut Uskelan Isokylässä.

Joskus on kerrottu, että kun paikkakunnalla ei vielä ollut saarnahuoneita, tuli laivalla pyhä mies Isonkylän kohdalle ja saarnasi siinä, minkä johdosta paikalle rakennettiin kirkko. Eräässä Uskelan kirkossa pidetyssä katselmuksessa 1795 lausuttiin, että paikka on vanhimpia kirkonpaikkoja koko maassa. Ja kansa on tiennyt, että Uskelan Pyhän Martin kirkko on ollut seudun ensimmäinen kirkko ja "nimenomaan Halikon kirkkoa vanhempi".

Halikko

Paikannimenä Halikko taas on vanhempi kuin Uskela, joka on ollut alkuaan vain kylännimi. Onhan Halikonlahtikin ollut Halikon eikä Uskelan! Ja nimismiespitäjä, joka yhdisti Halikon ja Uskelan kirkkopitäjät, kulki Halikon eikä Uskelan nimellä.

Halikko on eronnut Uskelasta viimeistään 1300-luvun alussa. Ensin saatiin aikaan puinen kirkko, ja sitten ehkä kymmenenkin vuoden ponnistuksen jälkeen kivikirkko vuoden 1440 paikkeilla. Sellaisen hankkeen toteutuminen "on voinut merkitä myös henkistä yliotetta Uskelasta, jolla ei vastaavaa näyttöä ollut".

Halikon asukasluvun kasvaessa perustettiin myöhemmin Angelniemen kappeli, ja Vaskiolle syntyi rukoushuonekunta.

Perniö

Perniön kuuluminen Uskelaan ei "tunnu oikein luonnolliselta", vaan sen kulttuuri muodosti oman alueensa. Yliskylän kirkko on varsin hyvin voinut syntyä samanaikaisesti kuin Uskelan, ehkä jo 1100-luvun lopulla. Sittemmin kirkon siirtäminen tuli ajankohtaiseksi, ja uusi Pyhän Laurin kirkko rakennettiin nykyiselle paikalleen 1400-luvun loppupuoliskolla. "Se on yksi suurimmista Etelä-Suomen kirkoista, ja sen suuruus liittynee sen hallinnolliseen erityisasemaan kihlakunnankirkkona".

Perniön ruukit muodostivat oman seurakuntansa Teijolle ja Koskelle, ja Perniön kirkkopitäjään kuuluneeseen saaristoon perustettiin Finbyn saarnahuone.

Perniöstä Finby eli Särkisalo

Särkisalo kuului suomalaisasutuksen piiriin ennen kuin ruotsalaisasutus levittäytyi alueelle. Finby periytyy näiltä ajoilta ruotsalaisten antamana nimityksenä.

Särkisalo mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1329, jolloin "eräät henkilöt lahjoittivat sielujensa pelastukseksi Krakanesin kalkkivuoren Turun tuomiokirkolle". Perniöön kuulunut Särkisalo sai kappelinoikeudet vuonna 1864, ja itsenäinen seurakunta siitä tuli 1924.

Särkisaloon tiedetään rakennetun saarnahuone noin vuonna 1660. Nykyinen kirkko on palvellut seurakuntalaisia 1760-luvulta saakka.

Kisko

Kisko on ollut poikkeuksellinen siinä suhteessa, että sen itäinen osa on kuulunut hallinnollisesti ja oikeudellisesti Uudenmaan lääniin vuoteen 1876 asti ja läntinen osa on aina ollut Turun lääniä. Sijainti kahden läänin rajamaalla hajotti 1500- ja 1600-luvulla jossain määrin paikkakuntaa.
Seurakunnan ikä lasketaan vuodesta 1347, jolloin Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa mainitaan Kiskon olleen Pohjan pitäjän kappelina.

Itsenäiseksi seurakunnaksi Kisko muodostui 1550-luvulla. Nykyinen kirkko rakennettiin 1810 ja se on seurakunnan neljäs.

Kiskosta Suomusjärvi

Noin 8000 vuotta sitten suurin osa Varsinais-Suomesta oli kallioista meren saaristoa ja asuinkelpoista maata löytyi vain alueen itäosista. Suomusjärven seutuvilla oleskeli kuitenkin jo silloin kalastuksella ja metsästyksellä toimeentulevia eränkävijöitä. Vakinaisesti Suomusjärvi asutettiin todennäköisesti vasta 1300-luvulla.

Kirkollisesti Suomusjärvi kuului aluksi Kiskon yhteyteen. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1630-luvulla Laidikkeen kylään, ja Laidikkeen kappeliseurakunta perustettiin 1678. Myöhemmin Suomusjärven kylästä tuli kappeliseurakunnan keskuspaikka kirkkoineen. Nykyinen kirkko on vuosilta 1847–49. Lopullisesti seurakunta itsenäistyi vasta 1898.

Uskelan paletti esille uudestaan

Salon seudulla oli siis jo vuoden 1400 tienoilla neljä kirkkopitäjää: Halikko, Perniö, Uskela ja Marttila. Uskela kattoi myös nykyisen Salon, Muurlan, Perttelin, Kuusjoen ja Kiikalan.

Miten on mahdollista kuvata, miten tämän nimiset nykyiset seurakunnat ovat muodostuneet?

Aloitetaan Uskelan kahdesta kappelista, Salosta ja Perttelistä.

Salon kappeli

Salo on välillä ollut olemassa ja välillä lakannut olemasta, erotettu Uskelasta ja liitetty siihen.

Salon kappeliseurakunta, joka tunnetaan jo keskiajalta, lakkautettiin kuninkaan päätöksellä v. 1800 ja yhdistettiin emäseurakuntaan. Päätös jäi kuitenkin toistaiseksi toteuttamatta. Vuonna 1825 määräsi keisari uudelleen samasta yhdistymisestä, mutta vasta 1833 se toteutettiin, kun uusi kirkko oli valmistunut.

Salosta tuli vielä 30 vuodeksi itsenäinenkin seurakunta ennen kuin se ja Uskela yhdistettiin Salo-Uskelaksi.

Salosta Muurla

Muurlan (Muurilan) saarnahuonekunta perustettiin Salon kappelin alueelle v. 1751. Tuomiokapituli myönsi luvan saarnahuoneen rakentamiseen ja papin ottamiseen. Muurlalaiset alkoivat kuitenkin pyrkiä kappelin velvollisuuksista vapaaksi, ja vihdoin sitten perustettiin Muurlan kappeli v. 1860 ja kirkkoherrakunta 1919.

Perttelin kappeli

Perttelin kappeliseurakunta perustettiin todennäköisesti jo noin vuonna 1400 Uskelan kirkkopitäjään. Perttelin kirkon vanhin osa on 1400-luvulla rakennettu sakaristo. Nykyinen harmaakivikirkko on 1500-luvulta. Vuonna 1860 Pertteli erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi.

Perttelistä Kuusjoki

Kuusjoen kunnan nykyisellä alueella on ollut kiinteää asutusta 1400-luvulta alkaen.

Jumalanpalveluksia on haluttu pitää jo varhain. Kuusjoesta tietävät asiakirjat kertoa, että Kurkelassa 1.11.1699 pidetyssä kokouksessa, jossa oli läsnä seurakunnan jäseniä joka taholta, päätettiin, että jumalanpalvelus oli Kuusjoella pidettävä Kurkelassa niin usein, kuin saarnaajalla on siihen tilaisuutta. Henrik Eerikinpojan piti ottaa pappi hevosineen ja väkineen hyvin vastaan. Tästä hän sai korvaukseksi kolme kappaa viljaa joka talosta.

Kuusjoki erotettiin Uskelasta omaksi rukoushuonekunnaksi 1822, mutta oma pappi saatiin vasta vapunpäivänä 1870. Vuonna 1884 Kuusjoesta tuli Perttelin kappeli, ja lopullisesti seurakunta itsenäistyi 1908. Kuusjoen kirkko rakennettiin hirsistä todennäköisesti vuonna 1823.

Entä Kiikala?

Kiikalan seurakunta on perustettu vuonna 1639, jolloin kenraalikuvernööri Pietari Brahe erotti Kiikalan omaksi kirkkoherrakunnaksi ja määräsi Niilo Eerikinpojan Kiikalan ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Tätä ennen Kiikala kuului kappeliseurakuntana Uskelan laajaan kirkkopitäjään.

Perttelin osaksikin Kiikalaa on sanottu. Tähän viittaa mm. se seikka, että Perttelin tileissä on ennen vuotta 1637 ollut merkintöjä, että useat Kiikalan asukkaat oli haudattu Perttelin kirkolle.

Itsenäistymisen jälkeen Kiikalaa yritettiin parikin kertaa liittää Uskelaan, mutta yritykset eivät tuottaneet tulosta.

Ja kaikista Salo

Vuosi 2009 kääntää taas kaleidoskooppia pikkuisen – ja kas. Kuvio yksinkertaistuu?

Riitta Koivisto
Salon seurakunnan kanttori-tiedottaja