Hautausmaa
Hautausmaa Muurlan kirkon ympärillä on ollut käytössä vuodesta 1780 ja tien toisella puolella oleva uusi hautausmaa vuodesta 1921. Uuden hautausmaan viereiseen uusimpaan osaan on haudattu vuodesta 1981 lähtien.
Kerrotaan, että kirkkohautausmaata olisi ensin aiottu laajentaa kirkon ja Ylisjärven väliselle alueelle, melkoisen jyrkkään rinteeseen. Maakaupasta ei kuitenkaan syntynyt sopua, vaan lisätilaa saatiin Uotilan talon maista maantien toiselta puolelta.
Vanhin hautausmaa on kirkon ympärillä.
Uusi hautausmaa kirkkoa vastapäätä otettiin käyttöön 1921.
Hautausmaan uusimmassa osassa on vielä väljää.
Kaukolantien varteen istutettiin uusi kuusiaita syksyllä 2018. Entinen oli aukkoinen ja huonokuntoinen – lienee kasvanut siinä 1920-luvulta saakka. Paikallislehti nimittäin kertoi uuden hautausmaan käyttöönoton aikoihin, että sinne on tarkoitus istuttaa kuusiaita ja tammia.
Sankarihautojen muistomerkkinä on Jussi Vikaisen veistos "Sureva äiti kantaa tulevaisuutta kohti katsovaa lasta".
Sankarihautoja kevätkukkineen toukokuussa 2018.
Johan August Aitamurto oli Muurlan kanttori-urkuri 1882–1919, mutta myös maan-viljelijä, kansakoulujen talouden- ja rahastonhoitaja ja pienten lasten opettaja. Eduskunnassakin tämä monitoimimies istui kahteen otteeseen, viimeksi juuri ennen Suomen itsenäistymistä.
Kymmenvuotiaan Paavo Ilmarin kauniiseen muistomerkkiin on kirjattu sanat Rakastettu ja Kaivattu.
Kellotapulin lähistöltä ovat saaneet leposijansa kaksi taiteilijaa puolisoineen: kuvanveistäjä Ben Renvall ja muurlalainen taidemaalari Viljo Hurme (ks. kuva alla). Renvallin suku on lähtöisin Isotalosta, jonka paikalla on nyt Muurlan opisto. Viljo Hurmeen syntymäkoti on Muurlan Pullolan kylässä ja hänen ateljeekotinsa Ylisjärven rannalla kirkonkylässä.
Rengit, piiat ja torpparit eivät hautausmaalla juuri näy; vähävaraisen väen puuristit ovat lahonneet pois. Isojen talojen ja niitä pitkään asuttaneiden sukujen historiaa sen sijaan on muistomerkeissä edelleen runsaasti näkyvissä.
Talollinen Heikki Heikinpoika Pullolasta.
Sadan vuoden takaisesta sisällissodasta muistuttaa korkea paasi kirkon länsipuolella. Niilo Jokisaari surmattiin Oripäässä, Hurmeen veljekset Urjalassa. Kaikki kolme olivat matkalla Pohjanmaalle liittyäkseen valkoisten joukkoihin.
Kaikille vuoden 1918 tapahtumien uhreille on valmisteilla yhteinen muistomerkki kaupungin maalle hautausmaan ja Kellomäntynä tunnetun kelopuun väliin. Hankkeen takana on Muurlan kotiseutuyhdistys, sen toteuttamista tukee Muurlan Pohjoinen Työväenyhdistys ja muistomerkin paikan laittoi kuntoon kaupunki.
Perimätiedon mukaan kirkonkelloja soitettiin Kellomännyssä ennen kellotapulin valmistumista. Puu on rauhoitettu, mutta kylttiä eivät valitettavasti osaa lukea linnut, jotka ovat nakutelleet kelon reikiä täyteen.
Muurlan kirkkoherroja: Vasemmalla Kaarlo Haario, yllä Kauko Sainio.