Pienoismalleja Salon keskiaikaisista kirkoista
Seurakunta on teettänyt kartonkimalliarkit
Halikon Pyhän Birgitan, Perttelin Pyhän Bartholomeuksen
ja Perniön Pyhän Laurin kirkosta.
Miika Rosendahl kokosi niistä kaksi
ja kirjasi muistiin ohjeita tuleville kokoajille.
Kartonkikirkkojen esikuvista lisää täällä.
Ohjeet ja kuvat apuna
Kartonkimallien rakentaminen on halpaa, kivaa ja helppoa, mutta kiirettä siinä ei kannata pitää. Parempi jatkaa seuraavana päivänä kuin yrittää väkisin heti valmista.
Rakentaminen alkaa ohjeitten lukemisella ja rakennussarjan eri osiin tutustumisella. Jatkovaiheita voi seurata tämän sivun kuvasarjasta.
Mistä näitä saa?
Kartonkimalliarkkeja tulee saataville Halikon, Perniön ja Perttelin kirkkoon sekä Salon kirkkoherranvirastoon heti, kun tiloja taas voidaan pitää avoinna. Mallit maksavat 3 €/arkki.
Oman seurakunnan kartonkikirkkoja odotellessa voi hyödyntää netin tarjontaa. Sieltä löytää kartonkimalleja mm. hakusanoilla paper model ja kartonmodelle.
Viivoittimella, hyvillä saksilla ja paperiliimalla pärjää jo pitkälle, mattoveitsestäkin voi olla hyötyä. Veitsellä työskennellessä on pöydällä syytä olla suojaava alusta. Mallin kokoamisessa on apua Finnfoam-levyn kappaleesta, johon osat on hyvä tukea nuppineuloilla. Mallin viimeistelyyn tarvitaan kynsisakset.
Taittolinjat työstetään vetämällä niihin viivoittimeen tukien painauma tylpällä veitsellä, esim. paperiveitsellä kuten kuvassa. Linjojen vetämisessä on syytä olla huolellinen. Niitten tarkkuus ratkaisee mallinrakennuksen onnistumisen.
Yksittäiset osakokonaisuudet leikataan irti arkista osien ympärille tilaa jättäen.
Yksi osakokonaisuus kerrallaan leikataan tarkasti lopullisiin mittoihinsa. Valmis osa laitetaan syrjään ja otetaan käsittelyyn seuraava. Työpöydän puhtaana pitäminen on tärkeää, etteivät pienimmät yksityiskohdat huku roskien joukkoon.
Kun kaikki osat on leikattu, voi kokoamisen aloittaa pohjalevyn päälle. Pohjalevy tulee teksti alaspäin, niin että valmiin kirkon esittelyn voi lukea kurkistamalla sen pohjaan.
Ensin liimataan kirkon runkohuoneen seinät pohjalevyyn. Tässä käytin apunani ns. paitaneuloja, jotka painoin pihtien avulla finnfoamiin asti. Lisäksi työkalupakistani löytyi mallinrakennukseen sopivat pienet puristimet. Liimaa tulee käyttää säästeliäästi. Viisainta on annostella se liimattavalle pinnalle esimerkiksi tulitikkua apuna käyttäen.
Runkohuoneen tultua valmiiksi liimataan sakaristo, asehuone (sisäänkäynti) ja mahdolliset kulmatuet kiinni runkohuoneeseen.
Muutamat osat ovat todella pieniä, kuten tämä Perttelin kirkkoon kuuluva kulmatuki.
Kulmien taittamisessa voi käyttää tukena viivoitinta.
Myös Perniön kirkon kulmatuki on pieni, mutta sentään vähän isompi kuin Perttelin kirkon tuki viereisessä kuvassa.
Vuorossa katto.
Kattojen liimausjärjestys on hyvä varmistaa ohjeesta.
Mallit ovat kaikki mittakaavassa 1:300, joten kirkkojen kokoero tulee selvästi esiin. Perniön kirkko on niin suuri, että Pertteli melkein mahtuisi sinne sisälle. Valmiiksi koottujen alta näkyy Halikon kirkon arkki, joka odottaa vielä leikkaamista.
Tämä näkymä voisi olla totta, mutta 1800-luvulla Perniön papit vastustivat Turun–Karjaan radan linjaamista kirkonkylän kautta. Kirkon rauha olisi kuulemma häiriintynyt ja saarnat keskeytyneet junan kolinasta ja vihellyksistä. NIMBY (not in my back yard) ei siis ole mikään uusi ilmiö.
Valmiiksi koottua kirkkoa voisi vielä tuunata tekemällä ohuesta metallilangasta sadevesien syöksytorvet ja katolle vielä ohuemmasta langasta ukkosenjohdattimet. Ikkuna-aukot voisi leikata auki ja laittaa niihin ikkunat jostakin muovipakkausmateriaalista. Valot voisi laittaa sisälle ja pienen kaiuttimen urkumusiikkia toistamaan…
Tuunauksessa on vain mielikuvitus ja oma viitseliäisyys rajana.
Kaikkine pienine osineen kirkkojen pienoismallit ovat melko haasteellisia koottavia. Perheen nuorimpien kanssa voi Perttelin ja Perniön malleissa koota pelkän runkohuoneen ja jättää siihen liitettävät rakennuksen osat kiinnittämättä. Seinään jäävät valkoiset kohdat voi tällöin maalata itse vesivärejä, tusseja tai puuvärejä käyttäen.