Siirry suoraan sisältöön.
Maskienkeli
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivulle | Sivukartta ja haku | Muuta tekstikokoa

Maskienkeli

Oletko jo nähnyt tämän joulun hittituotteen, kasvomaskeista askarrellun enkelin? Vaalean sinivalkeista maskeista nauhat pois, levität sopivasti maskin taitteita, ehkä muutama pieni ommel, enkelille pyöreä pompula pääksi ja päähän kimaltava otsanauha. Siinä se on. Maski tai kaksi maskia on muuntunut siivekkääksi enkeliksi.

Ripustin kolme saamaani maskienkeliä Muurlan kirkon joulukuuseen. Täydestä menee. Muistuttavat erityisesti tänä jouluna jostakin tärkeästä.

Tämä korona-aika ottaa voimille. Ei enää millään jaksaisi.

Ei jaksaisi puljaamista maskien ja visiirien kanssa. Ei jaksaisi turvavälejä, ei jatkuvaa käsien putsaamista, ei toisten ihmisten välttelyä, ei eristäytymistä ja vain omissa oloissaan touhuamista.

Harmittaa. Kun suunnitelmat menevät ikävällä tavalla uusiksi. Kun kaikki entinen ei olekaan mahdollista, eikä ehkä pääsekään läheistensä luo. Kun aattohartaus ja joulukirkko jää kokematta. Kun Kauneimpia joululaulujakaan laulamaan ei pääse. Mutta tämä on vielä kevyttä siihen verrattuna kun tuo kavala ja kamala sairaus oikeasti iskee. Kun koko elämä mullistuu ja kaikki muuttuu.

Ajatus kulkee myös niiden luona, jotka hoitavat sairastuneita ja tekevät kaikkensa, jotta sairastuneet voisivat parantua ja virus voisi väistyä. He eivät tee työtänsä vain virka-aikaan, vaan kellon ympäri, jokaisena päivänä ja hetkenä, arkena ja pyhänä, myös jouluna.

Usko vai tieto? Enkeli vai lääkäri? Huolettomuus vai tiukka kurinalaisuus? Miten löytää mielekäs ja järkevä tapa suhtautua tähän hämmentävään koronaan? Miten osaisi olla vastuullinen ja järkevä, myös toiset huomioon ottava, mutta samalla säilyttää suhteellisuudentajunsa ja välttää ylireagointia?

Moni meistä on ollut hämillään tilanteessa, jossa toiset vähät välittävät, ja toiset tekevät kaikkensa suojellakseen itseään ja toisiaan. Missä kohtuullisuus? Missä huoleton mutta vastuullinen luottamus? Minkälainen kurinalaisuus ja järkevä keskitie pitäisi valita ja sitä noudattaa? Onko niin, että tätäkin asiaa lähestymme oman henkilökohtaisen perusolemuksemme kautta? Kysehän tässäkin on luottamuksesta. Luottamuksesta muihin ihmisiin, luottamuksesta terveydenhuoltojärjestelmäämme ja viranomaisiin, luottamuksesta tulevaisuuteen ja kenties myös Jumalaan ja hänen vaikutukseensa ja työhönsä tässä maailmassa.

En nyt välttämättä halua vetää yhtäläisyysmerkkejä niin, että se joka käyttää maskia on enkeli, vaikka maskinkäyttö vastuullisuutta osoittaakin. Järkeä saa käyttää, ja toimia tilannekohtaisesti. Tiedämme myös ohjeet, suositukset ja määräykset, joita olemme viisaammiltamme ja osaavammiltamme saaneet. Niihin minulla ei tietenkään ole lisättävää eikä niistä poistettavaa.

Mutta minä uskon kyllä enemmän ihmisen näköisiin ja oloisiin enkeleihin kuin joihinkin epämääräisiin henkiolentoihin, joita niitäkin kyllä taitaa olla. Siellä Muurlan kirkon joulukuusessa ne maskienkelit killuvat, ja tuovat viestiään. Betlehemin yötaivaan enkelparvi ei turvaetäisyyksiä noudattanut, eikä maskeja tarvittu. Se oli silkkaa iloa ja riemua ja yhteyttä. Lapsi oli syntynyt. Se oli poika.

Seuraava kuva: Matkalla ja perillä

Muurlan kirkon lasimaalaus, joulukuusi, kuusessa roikkuva maskienkeli
Siirry päävalikkoon. Takaisin sisältöosion alkuun.