Oma rukous
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivulle | Sivukartta ja haku | Muuta tekstikokoa

Rukous omin sanoin

Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani…. Tutussa rukouksessa on turva ja rauha, siihen on hyvä päättää päivä. Joskus mielessä voi kuitenkin olla jotain ihan erityistä, mitä haluaisi Taivaan Isälle kertoa.

Rukous omin sanoin voi olla haastava juttu. Mitähän Jumala ajattelee, jos puhun Hänelle ihan hassuja? Pitäisikö yrittää sanoa jotakin hienoa? Muistaa aina siunata koko maailmaa ja rukoilla, että nälänhätä loppuisi… Olisiko rukous sitten oikeanlainen?

Rippikoulussa kysyn nuorilta, mikä on oikea tapa rukoilla. Kovasti nuoret neuvovat laittamaan käsiä ristiin ja menemään ehkä polvilleenkin. Odotan tähän kysymykseen aina oikeaa vastausta. Se kuuluu näin: kaikki tavat rukoilla ovat oikeita tapoja. Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin, sanotaan Jukka Salmisen Rukous on silta –kappaleessa.

Jos haluaisi jutella Jumalalle ihan omilla sanoilla, siihen löytyy kyllä apu. Oman rukouksen voi miettiä vaikka kysymysten kautta. Mistä haluaisin tänään kiittää? Mitä haluaisin tänään pyytää? Ketä haluaisin tänään erityisesti siunata? Jos lapsen kanssa miettii läpi nämä kysymykset, saa yhteisen iltarukouksen, ja kaupan päälle vielä jaettua ajatukset juuri nyt pientä askarruttavista asioista. Arjen rukousta parhaimmillaan.

Make-pappi

Kuva Markku Pihlaja/Kirkon kuvapankki