Laskiaissunnuntai
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivulle | Sivukartta ja haku | Muuta tekstikokoa
Halikko Kiikala Kisko Kuusjoki Muurla Perniö Pertteli Salo-Uskela Suomusjärvi Särkisalo

Laskiaissunnuntai

Lähdemme kulkemaan Jeesuksen seurassa kohti hänen kärsimystietään

Tuttu tie johti Jerusalemiin. Olimme yhdessä liikkeellä, mutta tunnelma oli erilainen kuin ennen. Ilmassa oli uhkaa. Jeesus oli syvissä mietteissä. Hänen yksinäinen hahmonsa kulki joukon edellä, eikä hän kääntynyt katsomaan taakseen.

Äkkiä Jeesus pysähtyi. Näimme, että hänen oli vaikea puhua. Emme käsittäneet, mitä hän sanoi. Emme kuulleet. Emme halunneetkaan kuulla. Se oli liian pelottavaa. Hän puhui itsestään, mutta kuin ulkopuolisen silmin. ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Emme osanneet asettua hänen asemaansa. Ajattelimme vain itseämme. ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella”,pyysivät Jaakob ja Johannes.

Mikä kysymys ihmiselle, joka on juuri kertonut järkyttävästä kohtalosta, joka hänellä on edessä!
Me muut suutuimme heille. Miksi nuo kaksi halusivat nostaa itsensä meidän toisten yläpuolelle? Miksi juuri heidän pitäisi saada istua Jeesuksen vierellä, kunniapaikoilla!

Mutta Jeesus ei luvannut heille mitään. Hän tiesi, ettei kukaan meistä pystyisi kulkemaan hänen tietään loppuun asti. Jeesus tunsi meidät ärsyttävän tarkasti. Hänen sanansa upposivat meihin paljastaen kaiken raadollisuuden ja vallanhalun, jota kannoimme sisällämme. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja”, sanoi Jeesus.Tuota emme olisi halunneet kuulla. Olisimme toivoneet sentään jotain etua siitä, että kiersimme tuon erikoisen miehen kanssa ympäri maata ja otimme vastaan ihmisten hädän ja pilkan.

Silti tiesimme, että Jeesus oli oikeassa. Hänen jokainen sanansa tuli todeksi tavassa, jolla hän eli, ja tavassa, jolla hän rakasti. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta”.

Jeesus oli erilainen. Vielä emme ymmärtäneet, mitä kaikkea se merkitsi.

(Evankeliumi: Mark. 10: 32-45)

Kirkkovuodesta kirjoittaa kirjailija Anna-Mari Kaskinen

Laskiaissunnuntai

Laskiaissunnuntain nimi tarkoittaa paastoon laskeutumista.

Kirkkovuodessa alkaa erityinen aika. Lähdemme kulkemaan Jeesuksen seurassa kohti hänen kärsimystietään ja ristinkuolemaansa. Jeesuksen sanat: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien edestä”, käyvät toteen. Ne ovat meille kutsu tarkastella omaa elämäntapaamme ja suhtautumistamme toisiin ihmisiin. Ne ovat kutsu yksinkertaisuuteen, oleellisen äärelle. Ne ovat kutsu seurata Jeesusta ja antaa hänen käyttöönsä kaikki, mitä meillä on.

Kuva Aarne Ormio, Kirkon kuvapankki