Kirkastussunnuntai
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivulle | Sivukartta ja haku | Muuta tekstikokoa
Halikko Kiikala Kisko Kuusjoki Muurla Perniö Pertteli Salo-Uskela Suomusjärvi Särkisalo

Kirkastussunnuntai

Kirkastussunnuntai on saanut nimensä päivästä, jolloin Jeesus nousi vuorelle rukoilemaan. Tässä ei ollut sinänsä mitään erityistä, sillä Jeesus vetäytyi usein rukoilemaan johonkin yksinäiseen paikkaan. Tällä kertaa hän otti mukaansa läheiset opetuslapsensa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin.

Vuorella opetuslapset nukahtivat. Jeesuksen rukoillessa hänen kasvonsa muuttuivat, ja hänen vaatteensa sädehtivät valkoisina. Samalla hänen seuraansa ilmestyivät kaksi Vanhan Testamentin merkittävää hahmoa: Mooses, joka oli välittänyt kansalle Jumalan lain, ja Elia, suuri profeetta.

He keskustelivat keskenään Jeesuksen lähestyvästä kuolemasta. Kun opetuslapset lopulta heräsivät, Pietari ehdotti, että he tekisivät vuorelle kolme majaa, yhden Jeesukselle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle. Hänen puhuessaan pilvi peitti paikan varjoonsa, ja pilvestä kuului Jumalan ääni: Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä.

Kirkastussunnuntai korostaa Jeesuksen merkitystä. Jeesus tuli tekemään sen, mihin ihmiset eivät vuosisatojen ajan olleet pystyneet: täyttämään Jumalan lain ja pelastamaan koko ihmiskunnan. Hän oli Messias, jonka tulemista profeetat olivat ennustaneet.

Jeesuksen merkitystä ja tehtävää ei aikalaisten ollut helppo ymmärtää. Hänen seuraamisensa merkitsi suurta kulttuurinmuutosta. Miten suhtautua vaatimattomasta taustasta tulevaan mieheen, joka sanoi olevansa Messias ja Jumalan Poika? Miten yksi ihminen voisi täyttää Jumalan lain kaikkien puolesta? Kokemus vuorella oli myös opetuslapsille mykistävä. He pysyivät vaiti, eivätkä silloin kertoneet asiasta kenellekään.

Kokemus vuorella edelsi Jeesuksen kärsimystietä. Se vahvisti opetuslasten käsitystä siitä, kuka Jeesus todella oli. Ehkä se myös rohkaisi Jeesusta kohtaamaan sen, mikä hänellä oli edessä.

Kirkastusvuorikokemuksesta puhutaan edelleenkin silloin, kun jokin hengellinen totuus ”kirkastuu” ihmiselle yllättävällä ja uudella tavalla. Jeesuksen tunteminen ja hänen merkityksensä oivaltaminen on elämänmittainen matka. Uskomme ei perustu kokemuksiin ja tunteisiin vaan luottamukseen siitä, että Jumala on kanssamme silloinkin, kun taivas on pilvien peitossa.

Kirkastussunnuntain evankeliumi Luukas 9: 28-36

Kirkkovuodesta kirjoittaa kirjailija Anna-Mari Kaskinen

Kuva Aarne Ormio, Kirkon kuvapankki