Kesän kukat hangen alla,
jäiset kentät kaikkialla.
Lämmin jäähtyi jäiseen kukkaan,
hyinen huurre tarttuu tukkaan.
Päivä painui talven yöhön,
taivas vyöttyy mustaan vyöhön.
Mutta - kun kylmä suurin,
lämpee sydän perin juurin.
Yö kun kattaa metsät, talot,
syttyy kirkkaat juhlavalot.
Mistä muutos tämä kumma,
kirkkaaksi kun muuttuu tumma?
Miksi taivas syttyy tähtiin
kirkkaampiin kuin koskaan nähtiin?
Betlehemin tähti ihmeen
toi ja rintaan rauhan vihmeen.
Eero Salola