Juhannus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivulle | Sivukartta ja haku | Muuta tekstikokoa
Halikko Kiikala Kisko Kuusjoki Muurla Perniö Pertteli Salo-Uskela Suomusjärvi Särkisalo

Juhannus

Juhannusta vietetään 25.6.2016.

Ääni erämaassa

Juhannus on saanut nimensä pyhimys Johannes Kastajalta. Yleensä pyhimyksille omistetut päivät ovat heidän kuolinpäiviään. Silloinhan he syntyivät uuteen, ikuiseen elämään. Johannes Kastaja on poikkeus, häntä juhlistetaan hänen syntymäpäivänään. Hänen syntymäpäivänsä on täsmälleen kuusi kuukautta ennen joulua eli Jeesuksen syntymäpäivää.

Johannes Kastajan elämää kuvaavat Raamatun lisäksi lukemattomat apokryfikertomukset. Apokryfitraditioiden mukaan häntä pidetään Jeesuksen serkkuna. Apokryfikirjat kertovat, että Johannes olisi äitinsä Elisabetin kuoleman jälkeen paennut erämaahan ja siellä saanut oppinsa enkeleiltä.

Monia juutalaisia eli erämaassa Johanneksen tapaan meditoimassa ja opettamassa seuraajiaan. Johanneksen liikkeen suuri uutuus verrattuna muihin vastaaviin erämaaliikkeisiin oli kaste ja siihen vaadittava kääntymys.

Kuvan kertomaa

Länsimaisen taiteen tyypillisimmät tavat kuvata Johannesta ovat joko lapsena Jeesuksen kanssa, aikuisena kastamassa Jeesusta tai teloituksen jälkeen.

Johannes eli nasiirina eli Jumalalle vihkiytyneenä erämaassa. Nasiiriuteen kuuluu se, ettei hän koskaan avioitunut, hän ruokki itsensä hunajalla ja heinäsirkoilla eikä leikannut hiuksiaan. Hän pukeutui kamelin taljaan ja sitoi sen nahkavyöllä ylleen.

Salamancan katedraalin Johannes Kastaja -patsaassa on vähän elementtejä. Esimerkiksi Johanneksen symbolieläin karitsa puuttuu siitä kokonaan. Hänet on siitä huolimatta mitä helpoin tunnistaa. Johannes Kastajan hiukset ovat takkuiset ja hoitamattomat. Hän on tässäkin patsaassa pukeutunut kamelintaljaan.

Johanneksen askeettista elämää Jumalalle vihkiytyneenä erämaan eläjänä on patsaassa korostettu anatomisestikin. Hänen säärensä ovat jäntevät ja laihat sekä kasvot lähes kuihtuneen näköiset. Koko olemuksesta näkee, ettei hän syö paljon.

Patsaan kädessä oleva kirja muistuttaa katsojaa siitä, ettei hän ollut oppimaton, vaan tunsi pyhät kirjat ja lain. Löyhässä nyrkissä oleva käsi osoittaa häneen itseensä päin. Se kertoo itsetutkiskelusta ja meditoinnista.

  • Teksti: FT, taiteentutkija, kirjailija Liisa Väisänen.
  • Kuva: Tuntematon tekijä, 1400-1500-lukujen vaihde. Salamancan katedraali, Salamanca, Espanja. Valokuva Marco Peretto.