Salo ja monipuolistuva työelämätyö
Salon työelämä on viime vuosina joutunut kokemaan kovia rakennemuutoksia. Olemassa olevien työyhteisöjen vahvistaminen sekä työhyvinvoinnin edistäminen on työ jota Salossa halutaan tehdä eri muodoissa. Tärkeä osa sitä on tukea työntekoa ja ihmisten hyvinvointia monipuolisesti. Myös Salon seurakunta haluaa tukea Salon seutukunnan työpaikkoja ja ihmisten elämää monin tavoin. Alla katsaus työelämätyön syntyyn Suomessa ja Salossa.
Pieni historiikki kirkon työstä työpaikoilla
Seurakuntien tarjoama työelämätyö ei ole mikään uusi ilmiö. Sitä on tehty eri muodoissa vuosisatojen aikana. Ensimmäinen päätoiminen sairaalapappi (silloinen nimike oli "sairaalasaarnaaja") aloitti toimintansa Suomessa 1.10.1925. Vuonna 2025 sairaalasielunhoidolla on jo 100 vuoden historia Suomessa. Sen painopiste on ollut sekä potilaiden kohtaamisessa että sosiaalisten suhteiden kehittämisessä työyhteisössä, eli ihmisten henkisen hyvinvoinnin sekä elämänlaadun parantamisessa, jotka vaikuttavat koko työyhteisöön.
Toisen maailmansodan aikana toimintaa laajeni. "Rintamapapit" olivat sotilaiden tukena rintamalla. Siellä he auttoivat sekä hengellisissä kysymyksissä, tukivat loukkaantuneita kenttäsairaaloissa, että toimivat myös konsultteina työyhteisön sosiaalisten suhteiden korjaamisessa.
Sotien jälkeen rintaman he siirtyivät kotiseurakuntiin, jatkaen työtä myös sairaaloissa, että teollisuusyrityksissä eri puolille Suomea, samalla kun he toimivat myös perinteisissä virkatehtävissä. Silloin tehtävistä ei vielä puhuttu työnohjauksena tai konsulttityönä. Se oli eräänlaista sielunhoitohoitotyötä, johon sisältyvät myös piirteitä edellisistä. Laaja-alaista sairaala- ja työpaikkatyötä se oli jo silloin. Päätoimisia sairaalapapin tehtäviä alettiin vähitellen perustaa eri puolille Suomea. Osa siirtyi teollisuusyritysten työpaikkapapin tehtäviin, osa perheneuvonnan tehtäviin.
Kirkon sairaala- ja työpaikkapapit olivat osaltaan suunnannäyttäjinä, kun Suomeen alettiin tekemään laajemmin järjestäytynyttä nykymuotoista työnohjausta 80-luvulla alan järjestöjen perustamisen yhteydessä. Sairaalapapeilla ja työpaikkapapeilla oli jo vuosikymmenten kokemus työstä. He olivat aktiivisesti mukana perustamassa mm. Suomen työnohjaajat ry:tä (STOry), jonka puheenjohtajistossa on toiminut myös työpaikkatyötä tekeviä kirkon työntekijöitä.
Tänä päivänä Suomessa erityisesti sairaalapappityö on laajentunut lähes joka kolkkaan Suomessa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteli vuoden 2024 lopussa yli 100 sairaalapappia, pääosa heistä on päätoimisia, muutamat tekevät työtä osana muita papin virkatehtäviä. Myös teollisuusyritysten työpaikkapappeja on edelleen monin paikoin, joskin heitä on selvästi vähemmän.
Heillä on oman erikoisalan koulutus, sairaalapapeilla sairaalasielunhoidon erityiskoulutus, työpaikkapapeilla yhteiskunnallisen työn erikoiskoulutus ja perheneuvonnan työntekijöillä vuorostaan oman erityisalan koulutus. Pääosalla heistä on myös työnohjaajan koulutus, joista osa on jatkokouluttautunut myös työyhteisökonsulttitehtäviin sekä kirkon sisäisissä koulutuksissa että yliopistoissa. Sekä sairaalapapeilla että perheneuvonnan työntekijöillä on usein myös psykoterapian koulutus.
Palvelut ovat kädenojennus seurakunnan jäsenille ja paikallisille työyhteisöille, jotta he saavat tarvittavan tuen myös työelämän asioissa. Eri keinoin tuetaan jaksamista työpaikoilla, työpaikan ihmissuhdeverkostossa ja työpaikan kriiseissä. Kaikki seurakunnan tarjoama apu on ammatillista ja ehdottoman luottamuksellista.
Palvelut ovat osa sekä henkistä työsuojelua että kristillistä elämänkatsomusta, jonka mukaan tuetaan ihmisten hyvinvointia siellä, missä he tekevät työtä arjen keskellä. Näin voidaan ennaltaehkäisevästi sekä ylläpitää työkykyä että tukea niitä, joiden työelämässä on vaikeuksia tai kehittämistarpeita.