Hartaudet
Pappi Väinö Väistö
Mooses ja elämän tarkoitus
Uskon, että jokainen meistä on miettinyt, mikä on elämän tarkoitus. Kuka olen? Mikä minun tarkoitukseni on? Mikä on elämän tarkoitus?
Joskus elämä voi tuntua niin sekavalta. Onko siinä mitään järkeä, mitä teen? Joskus kaikki, mitä elämässä on tehnyt, voi tuntua turhalta. Tai jos ei turhalta, niin sellaiselta minkä merkitystä ei ymmärrä. Joskus on myös vaikea tietää, mihin kuuluu. Mikä on minun paikkani? Mihin minut on tarkoitettu?
Näitä kaikkia mietti myös Mooses aikanaan. Kerron teille nyt Mooseksen tarinan.
Mooses syntyi aikana, jolloin Israelin kansa eli orjana Egyptissä. Se oli ollut jo satoja vuosia siellä orjana. Israelin kansa kuitenkin kasvoi jatkuvasti, joten Egyptin hallitsija farao antoi käskyksi tappaa jokainen vastasyntynyt israelilainen poikalapsi. Farao pelkäsi, että Israelin kansa voisi ryhtyä kapinaan, jos heille syntyisi liikaa taistelukykyisiä poikia.
Mooseksen äiti kuitenkin päätti pelastaa vastasyntyneen Mooseksen. Hän laittoi Mooseksen kaislakoriin, missä tämä sitten ajelehti Niilin rantakaislikkoa pitkin. Lopulta faraon tytär huomasi Mooseksen, ja otti tämän omaksi pojakseen.
Kun Mooses aikuistui, hän sai tietää olevansa todellisuudessa Israelin kansaan kuuluva. Mutta Mooses oli kahden vaiheilla: hän itse oli Egyptin faraon perheenjäsen, hänellä oli mukavat oltavat, varmaankin paljon omaisuutta, palvelijoita, valtaa… Sen sijaan hänen oma kansansa, Israel, kärsi orjuudesta Egyptissä. Eikä vain hänen oma kansansa vaan myös oma perhe, kuten hänen sisaruksensa Aaron ja Mirjam. Mooses mietti siinä sitten samoja kysymyksiä kuin mekin: kuka minä olen? Mikä on minun tarkoitukseni? Mihin minä kuulun?
Kun Mooses oli 40-vuotias, hän näki, miten egyptiläinen mies löi ankarasti israelilaista. Mooses päätti puuttua asiaan, ja löi itse egyptiläisen miehen hengiltä. Ehkä hän uskoi, että nyt hän voisi liittyä israelilaisiin. He eivät kuitenkaan halunneet olla Mooseksen kanssa missään tekemisissä. He pelkäsivät, että Mooses voisi käydä heihinkin käsiksi väkivaltaisesti. Sen lisäksi farao sai tietää Mooseksen teosta, ja aikoi surmata Mooseksen rangaistukseksi. Mooseksen piti paeta kauas Egyptistä. Hän luuli ehkä että tappamalla egyptiläisen miehen hän löytäisi paikkansa israelilaisten joukossa, mutta päinvastoin joutui jättämään kaiken taaksensa.
Lopulta Mooses saapui Midianiin, missä Mooses meni naimisiin Sippora-nimisen naisen kanssa ja heille siunaantui poika. Midianissa Mooses siis sai uuden perheen, jota rakasti. Silti hän yhä mietti: kuka minä olen? Mikä on minun tarkoitukseni? Mihin kuulun? Vaikka hän rakasti vaimoaan ja lastaan, ei hän unohtanut menneisyyttään Egyptissä. Ei hän unohtanut faraon uhkaamaa rangaistusta, eikä varsinkaan orjuudesta kärsiviä israelilaisia.
Vuosia taas meni, nyt Mooses oli 80-vuotias. Sitten Mooses kohtasi Jumalan, joka puhui hänelle palavan pensaan kautta. Jumalan antoi Moosekselle tehtävän: Mooseksen tulisi vapauttaa Israelin kansa Egyptin orjuudesta, ja johtaa se luvattuun maahan.
Mooses vastusteli aluksi, vedoten erilaisiin syihin: Enhän minä osaa puhua kuin erittäin kömpelösti, en ole tarpeeksi rohkea, ei minusta ole tehtävään, sinun pitäisi lähettää joku toinen… Jumala oli kuitenkin valinnut juuri Mooseksen tähän tehtävään, siispä lopulta Mooses suostui. Uskon, että suostuessaan Mooses ajatteli: voisiko tämä olla minun tarkoitukseni? Voisiko tämä liittyä jotenkin siihen, minne kuulun ja mikä on elämän tarkoitus?
Paljon tapahtui, monia vaikeuksia, mutta erilaisten vaiheiden jälkeen Mooses todella johti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Tai jos olemme tarkkoja, Jumala johti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Jumala kuitenkin käytti siinä tehtävässä Moosesta.
Jumala oli auttanut Moosesta löytämään tarkoituksen elämäänsä. Mooseksen tarkoitus oli johtaa Israelin kansa, Jumalan voimalla, pois Egyptin orjuudesta. Mooses oli Jumalan luoma ihminen. Mooses kuului kansansa Israelin, ja ennen kaikkea Jumalan luokse. Ollessaan kansansa Israelin ja Jumalan kanssa Mooses ymmärsi, että elämän tarkoitus on rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseään.
Mooses oli 80-vuotias, kun hän aloitti suorittaa tätä tehtävää. 120-vuotiaana hän kuoli. Hän ymmärsi oman elämänsä tarkoituksen vasta 80-vuotiaana, mutta ei hänen elämänsä sitäkään ennen ollut turhaa. Kaikki itsensä etsiminen, se tunne, että ei tiedä minne kuuluu, valmisti Moosesta tehtäväänsä. 40 vuotta Egyptissä faraon perheen alla, ja 40 vuotta Midianissa maanpaossa molemmat olivat tärkeä osa Mooseksen kasvamista Jumalan antamaan tehtävään. Jokaisella Mooseksen elinpäivällä oli suuri merkitys.
Ja, rakkaat ystävät, myös jokaisen meidän elämällämme on suuri merkitys. Jokainen meistä kuuluu Jumalan, ja Jumalaa rakastavien ihmisten luokse. Jokaisella elämämme päivällä on suuri merkitys. Jokainen meistä on Jumalan luoma suuri ihme. Jokaisen meidän elämämme tarkoitus on rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Ja Jumalalla on jokaiselle meistä tehtävä.
Se tehtävä voi olla äitinä tai isänä toimiminen. Ehkä isovanhemman tehtävä, seurakunnassa palveleminen, jonkun läheisen hoitaminen, opettaminen, lääkärin työ… Monia erilaisia tehtäviä on, ja toki monesti meillä voi olla useita tehtäviä samaan aikaan.
Joka tapauksessa Jumala kutsuu meitä jokaista johonkin tehtävään, jonka kautta me saamme palvella Häntä ja muita ihmisiä.
Ystäväni, niinä hetkinä, kun elämäsi tuntuu turhalta tai merkityksettömältä, toivon että muistat tämän: yksikään sinun elämäsi päivä ei ole turha tai merkityksetön. Myös ne päivät, jotka tuntuvat meistä merkityksettömiltä ja turhilta, ovat tärkeitä. Niiden päivien kautta Jumala usein rakentaa meitä tehtävään, johon Hän on meidät kutsunut.
Muistetaan, että Mooseskin sai odottaa 80 vuotta ennen kuin hänelle valkeni Jumalan antama tehtävä. Olkaamme siis mekin kärsivällisiä, niin kuin Mooseskin oli. Ottakaamme hänen tarinastaan rohkaisua siihen, miten Jumala kutsuu meistä jokaista johonkin tärkeään tehtävään.
Muistetaan myös, että vaikka luultavasti kenellekään meistä ei anneta tehtäväksi vapauttaa Israelin kansaa Egyptin orjuudesta, ja meille annettu tehtävä voi tuntua paljon pienemmältä, Jumala ei kutsu mihinkään turhaan tehtävään. Jumala ei laita antamiaan tehtäviä suuruusjärjestykseen, niin kuin me ihmiset helposti teemme.
Mooseksen tehtävässä ratkaisevaa ei ollut sen suuruus meidän ihmisten näkökulmasta katsottuna. Ratkaisevaa oli se, että Jumala kutsui Moosesta tähän tehtävään, ja Mooses vastasi kyllä. Myös me saamme muistaa, että ratkaisevaa ei ole saamamme tehtävän suuruus, vaan se että Jumala kutsuu. Kun Jumala kutsuu meitä johonkin tehtävään, voimme olla täysin varmoja, että sillä tehtävällä on suuri merkitys.
Jos sinulla on tällä hetkellä jokin tehtävä, johon koet Jumalan kutsuvan sinua, mahtava juttu. Jos sinulla ei ole tällä hetkellä tehtävää, mihin ainakaan koet Jumalan kutsuvan sinua, älä lannistu. Se ei ole merkki siitä, että elämäsi on turha tai merkityksetön. Se ei ole merkki siitä, että Jumalasi on hylännyt sinut tai että sinussa on jotain vikaa. Päinvastoin se tarkoittaa vain sitä, että Jumala valmistaa sinua johonkin tehtävään. Mooses eli pitkään sitä vaihetta, kun Jumala valmisti häntä tehtävään. Muutenkin Raamatussa monilla henkilöillä on pitkä hiljaisempi vaihe, jonka aikana Jumala valmisti heitä johonkin tehtävään. Ja niin Jumala tekee usein meidänkin kohdallamme.
Lopuksi kutsun sinua pohtimaan: Mihin tehtävään Jumala voisi sinua kutsua nyt? Entä mihin tehtäviin Hän on sinua aiemmin elämäsi aikana kutsunut?