Kiskon kirkko

Kiskon nykyisellä paikallaan neljäs kirkko otettiin käyttöön vuonna 1810. Mahdollisesti ensimmäistä saarnahuonetta lukuun ottamatta kolme aikaisempaa kirkkoa ovat sijainneet samalla paikalla. Kolmas kirkko paloi salaman sytyttämänä vuonna 1807. Nykyisen kirkon piirustukset laati rakennusmestari Johan Sundsten. Siitä tuli pitkäkirkko, johon ristikirkon tapaan liittyvät pohjois- ja eteläkylkiäiset. Kivisakaristo on säilynyt keskiaikaisesta kirkosta.

Alttari valmistui sen jälkeen, kun kirkko oli otettu käyttöön. Sen ympärillä ja yläpuolella on iso alttarinkehystys, jonka on valmistanut Salosta kotoisin oleva puuseppä Efraim Cairenius vuonna 1816. Maalaustyön teki turkulainen David Åstedt, joka myös maalasi ison kehystyksen sinisen verhon. Alttaritaulun on maalannut R. W. Ekman vuonna 1863 ja sen aiheena on Kristuksen kirkastuminen. Saarnastuoli hankittiin vuonna 1872 ja se on tyyliltään uusgoottilainen.

Katoliselta ajalta ovat säilyneet nykyisen kirkon kuorissa olevat Neitsyt Mariaa ja Pyhää Annaa esittävät puuveistokset sekä kirkon takaosassa oleva Pyhää Olavia esittävä puuveistos.

Kiskon kirkon urut on esitelty täällä.

Kirkon vieressä oleva kellotapuli rakennettiin vuosina 1754 - 58 aiemman vuonna 1690 rakennetun tilalle. Rakennustyötä johti kirkonrakentaja Antti Piimänen. Tapulin vanhimman kellon kyljessä on teksti, joka suomennettuna kuuluu: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnit, Joh. 1. Herran vuonna 1570.” Kirkkoa vastapäätä kellotapulin alapuolella on 1940-luvulla järjestetty I. Wirkkalan suunnittelema kuusiaidan kehystämä kiveys, johon on muurattu kivilohkareista ja paasista kaksi ns. ruumiskiveä.

Kirkossa on istumapaikkoja 500:lle.