Saarnat

Pappi Väinö Väistö

3. Sunnuntai pääsiäisestä (aiheena Jumalan kansan koti-ikävä) saarna 26.4.

Evankeliumi

Joh. 17:11–17

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
    Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

Saarna

Evankeliumitekstissä on osa Jeesuksen rukouksesta, minkä Hän rukoili ennen tulevaa kuolemaansa ja ylösnousemusta. Siinä Jeesus rukoilee muun muassa kristittyjen välisen yhteyden puolesta, Jumalan suojelusta kristityille ja voimaa Jeesuksen seuraajille kestää vihaa ja vainoa, jota Jeesukseen uskominen välillä tuo.

Jäin tästä Jeesuksen rukouksesta miettimään erityisesti näitä sanoja: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.” Miksi Jeesus ei pyytänyt, että Taivaan Isä heti ottaisi Jeesuksen opetuslapset pois maailmasta? Jos maailma vihaa ja vainoaa Jeesuksen seuraajia, miksi Jeesus ei pyytänyt, että Jumala ottaisi heidät heti pois maailmasta Jumalan luokse?

Pietari, Johannes ja muut opetuslapset kyllä pääsivät myöhemmin pois tästä maailmasta Jumalan luokse, mutta sitä ennen heillä oli paljon tehtävää. Heidän tuli Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen perustaa ensimmäisiä seurakuntia. Heidän tuli kertoa Jeesuksesta kaikille juutalaisille, ja myöhemmin myös kaikille muille maailman kansoille. Opetuslapset olivat Jumalan perhettä, ja Jumala halusi lisää jäseniä perheeseensä. Jokaisen ihmisen Jumala halusi pelastaa kuolemalta ja kadotukselta, mihin synti ja pahuus väistämättä johtamatta. Jokaisen ihmisen syntien puolesta Jeesus kuoli ristillä.

Jumala halusi jokaisen ihmisen Taivaan kotiin ja Iankaikkiseen elämään, ei vain alkuperäisiä opetuslapsia. Sen vuoksi opetuslapset eivät voineet heti päästä Jumalan luokse. Heidän piti ensin monin eri tavoin kertoa Ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ihmisille. Heidän piti kertoa Jeesuksesta sanallisesti, tehdä Jeesuksen tahdon mukaisia rakkauden tekoja ja rukoilla toisten ihmisten puolesta. Omalla voimalla he tosin eivät tätä tehneet, vaan Jeesus itse antoi heille tähän kaikkeen voimaan. Niin kuin kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Myös meidän kanssamme Jeesus on kaikki päivät maailman loppuun asti. Myös meidät Jumala aikanaan ottaa luokseen Iankaikkiseen elämään, mutta sitä ennen meidänkin tulee tehdä töitä Jumalan valtakunnan eteen. Meidänkin tulee sanoin, teoin ja rukouksin kertoa toisille ihmisille ilosanomaa Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja meillekin Jeesus itse antaa tähän voimaa, omin voimin ei tarvitse pärjätä.

Tässä kohtaa on tosin hyvä meidän miettiä: miksi on niin tärkeä kertoa Jeesuksesta ihmisille?

Nykyaikana vallitsee usein ajatus siitä, että kaikki vakaumukset ovat yhtä oikeita. Usein ajatellaan, että on vakaumukseltaan sitten kristitty, ateisti, muslimi tai vaikka hindulainen, pääasia on, että ihminen on onnellinen ja rakastaa muita. Näillä kauniilta kuulostavilta sanoissa on kuitenkin useita ongelmia, kun niitä tarkemmin miettii.

Ensinnäkin kun eri vakaumuksia tutkii, huomaa nopeasti, että niissä on valtavia eroja. Vedän nyt mutkia suoriksi, mutta karkeasti määrittelen niitä lyhyesti. Ateismin mukaan Jumalaa ei ole olemassa, eikä siis myös mitään iankaikkista elämää. Monen uskonnon mukaan ihminen pelastuu kadotukselta, kun tekee tarpeeksi paljon hyviä tekoja. Kristinuskon mukaan ihminen pelastuu kadotukselta yksi Jumalan armosta, kun uskoo Jeesukseen. Nämä kaikki eivät voi olla samaan aikaan totta. Ateismi ja kristinusko eivät voi olla samaan aikaan totta. Ei voi olla samaan aikaan totta vakaumus, jonka mukaan Jumalaa ja iankaikkista elämää ei ole, ja vakaumus, jonka mukaan on Jumala ja iankaikkinen elämä. Toinen on totta, toinen ei ole.

Ei voi myöskään olla samaan aikaan totta, että me pelastumme tekemällä hyviä tekoja, ja että me pelastumme yksin Jumalan armosta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Nämä vaihtoehdot sulkevat toisensa pois. Vain yksi vaihtoehto voi olla oikea. Ja kristinuskossa uskotaan, että ainoa tie Jumalan luokse iankaikkiseen elämään on uskoa Jeesukseen Kristukseen, joka on puolestamme kaiken muun ristillä tehnyt.

Jos Jumalaa ja iankaikkista elämää tai helvettiä ei olisi, silloinhan loppujen lopuksi maanpäällisellä elämällä ei olisi mitään väliä. Tämä voi kuulostaa radikaalilta väitteeltä, mutta mietitään sitä tarkemmin. Jos ihminen kuoltuaan kuolisi pysyvästi, lakkaisi olemasta, mitä väliä sillä olisi miten hän eläisi? Mitä väliä sillä olisi, jos elää koko elämänsä muita kiusaten, varastaen ja satuttaen? Kuoltuaan tämä ihminen ei joutuisi tästä kaikesta vastaamaan kenellekään. Tai mitä väliä sillä olisi, paljonko me yritämme maapallostamme huolehtia ja tehdä hyvää, jos kaikki täällä kuitenkin lopullisesti kuolee ja tuhoutuu? Silloin meidän hyvillä ja pahoilla teoillamme ei olisi mitään merkitystä, kun tarpeeksi aikaa kuluisi.

Usein kristinuskoa moititaan siitä, että opetus Iankaikkisesta elämästä tekee turhaksi hyvän tekemisen täällä maan päällä. Asia on kuitenkin päinvastoin. Usko siihen, että uskomalla Jeesukseen ihminen elää ikuisesti, nimenomaan antaa sen oikean motivaation tehdä hyvää maan päällä. Koska Jeesukseen uskova ihminen elää ikuisesti, hän tulee myös sitten Iankaikkisessa elämässä muistamaan, mitä kaikkea hyvää hän maan päällä teki. Iankaikkisessa elämässä ihminen saa ilolla muistella kaikkea sitä hyvää, minkä maan päällä teki. Toisaalta heille, joille elämä maan päällä on erityisen raskasta kärsimystä, Iankaikkinen elämä antaa heille suurimman mahdollisen toivon. Heillä on toivo siitä, että heidän kärsimyksensä kestää vain hetken, koska Iankaikkisessa elämässä he saavat sitten elää täydellisen rakkauden, ilon ja rauhan alaisuudessa.

Iankaikkinen elämä on meille maan päällä eläessä osittain arvoitus, mutta esimerkiksi Ilmestyskirjasta saamme siitä maistiaisia ja tiedon murusia. Luetaan siis Ilmestyskirjan luvusta 21 jakeet 1–4:

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.»

Aikanaan Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Kuoltuamme me menemme ensin Taivaaseen Jumalan luokse, mutta kun Jeesus on palannut maailmaan ja tuhonnut kaiken pahan maailmasta, Jumalan valtakuntaa Taivaassa laskeutuu maan päälle. Sitten me saamme asua Jumalan luomassa uudessa maassa Taivaan Isän, Jeesuksen Kristuksen, Pyhän Hengen ja muiden Jeesukseen uskovien kanssa. Siellä ei enää ole sitten kuolemaa, murhetta, valitusta eikä vaivaa. Jumalan hyvyys on sen kaiken voittanut.

Tämän kaiken takia meidän tulee kertoa Jeesuksesta. Jos kristinuskossa tai muissa vakaumuksissa olisi vain kysymys hetkellisestä rauhan tunteesta maan päällä, silloin sillä ei todellakaan olisi niin paljon väliä, mihin uskoo. Mutta jos on olemassa Jumala ja Jumalan luona iankaikkinen elämä, silloin on tärkeä uskoa siihen, mitä kautta Jumalan luokse Iankaikkiseen elämään pääsee. Ja Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luokse Iankaikkiseen elämään. Niin kuin Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa kuusi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Nuo Jeesuksen sanat sulkevat pois muut tiet Jumalan luokse, kuten riittävä määrän hyviä tekoja tai muihin asioihin uskominen kuin Jeesukseen. Toisaalta Jeesuksen sanat ovat myös ihanan rohkaisevat. Jeesuksen sanoista me tiedämme, että todellakin ON olemassa tie Jumalan luokse. Meidän ei tarvitse arvata tätä tietä, vaan saamme lukea sen selvin sanoin Raamatusta. Jeesus Kristus on tie Jumalan luokse Iankaikkiseen elämään. Tämä myös antaa meille ilon ja rauhan tehdä niitä hyviä tekoja. Meidän ei tarvitse tehdä niitä koko ajan miettien, teemmekö niitä tarpeeksi, jotta niiden avulla pelastuisimme. Koska tiedämme pelastuvamme Jeesukseen uskomalla, saamme kilvoitella hyvien tekojen tekemisessä kiitollisuudesta ja rakkaudesta käsin.

Koska Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse, tekeekö se kristityistä muita parempia ihmisiä? Ei missään nimessä. Niin kuin Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kolmannen luvun jakeessa 9:

Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. 

Jokainen ihminen on syntiinlankeemuksen vuoksi täynnä pahuutta. Jokainen ihminen rikkoo joka päivä Jumalan hyvää tahtoa ja satuttaa toisia ihmisiä. Jokainen ihminen tarvitsee anteeksiantoa ja armoa. Hyvä uutinen on, että jokaiselle ihmiselle on tarjolla Jumalan anteeksianto ja armo. Jeesus Kristus kärsi ristiinnaulittuna rangaistuksen aivan jokaisen ihmisen kaikista mahdollisista synneistä. Jeesus kärsi tämän oikeudenmukaisen rangaistuksen pahuudestamme, jotta meidän ei tarvitsisi. Koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen puolestamme, me saamme luottaa siihen, että pääsemme Jumalan luokse Iankaikkiseen elämään sillä, että uskomme Jeesuksen Kristuksen kuolleen sinun ja minun, meidän kaikkien syntien puolesta. Anteeksianto on tarjolla Jeesuksen ristinjuurella jokaiselle.

Ja tämän takia Jumala ei vielä ole ottanut meitä kristittyjä maan päältä pois. Jumala haluaa, että jokainen maan päällä oleva ihminen saa kuulla tiestä Jumalan luokse. Jumala haluaa, että jokainen maan päällä oleva ihminen saa kuulla, että Jeesus Kristus on kuollut jokaisen ihmisen syntien puolesta. Ja tästä on meidän tehtävä kertoa eri tavoin ihmisille. Me emme voi emmekä saa pakottaa ketään uskomaan Jeesukseen, mutta meidän kuuluu tarjota tätä Jeesuksen armoa ja anteeksiantoa. Ei ylhäältä käsin toista ihmistä tuomiten, vaan vertaisena rakastaen, rinnalla kulkien ja hänen puolestaan rukoillen. Välittäen toiselle ihmiselle sanojen ja tekomme kautta, pakottamatta mihinkään mutta kuitenkin rakkaudella tarjoten, Jumalan ihanaa viestiä, joka on:

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoon, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.

 

 

4. Sunnuntai pääsiäisestä (aiheena Taivaan kansalaisena maailmassa) saarna 3.5.

Evankeliumi

Joh. 17:6–10

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
    Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”

Saarna

Keitä ovat nämä ihmiset, joiden puolesta Jeesus rukoili? Meidän on helpompi käsitellä tätä kysymystä, kun ymmärrämme Jeesus aiemmat sanat. Luen siis nyt osissa osan evankeliumitekstistä, ja selitän eri kohtien merkitystä. Sitä kautta osaamme paremmin ymmärtää, keiden puolesta Jeesus rukoili.

Päivän evankeliumiteksti alkaa näillä sanoilla:

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.

Jeesus puhuu tässä Taivaan Isälle, joka oli Jeesuksen lähettänyt ihmiseksi maailmaan. Jeesus Kristus on aina ollut olemassa Jumalan kahden muun persoonan, Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Isä kuitenkin lähetti Jeesuksen Kristuksen syntymään ihmiseksi tähän maailmaan, jotta Jeesus voisi maan päällä opettaa Jumalasta, ja myös ilmoittaa Jumalan nimen. Jumalalla on monia nimiä, mutta Jeesus opetti seuraajilleen yhden tärkeimmistä Jumalan nimistä: Isä. Meillä kaikilla on erilainen suhde isään, joillain läheinen, joillain etäinen. Ihanne kuitenkin olisi, että jokaisella ihmisellä maan päällä olisi läsnä oleva, suojeleva ja rakastava isä, joka tekee kaikkensa lapsensa hyvin voinnin eteen. Jeesus oli seuraajilleen opettanut, että Jumala on Taivaallinen Isä, joka on läsnä oleva, suojeleva ja rakastava, ja Hän tekee kaikkensa lastensa hyvin voinnin eteen. Taivaan Isä oli valinnut tietyt ihmiset Jeesuksen seuraajiksi, Hän oli valinnut Jeesukselle kahdentoista opetuslapsen ydinporukan, ja myös muita seuraajia Jeesukselle.

Jeesus sanoo myös seuraavan evankeliumitekstissä:

He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. 

Taivaan Isä oli antanut Jeesukselle tehtävän johtaa kaikkia, jotka Jeesuksen joukkoon liittyivät. Koko ajan Jeesuksen joukkoon tuli lisää ihmisiä, kutsu oli ihmisille avoinna. Jokainen, joka aloitti Jeesuksen seuraamisen, uskoi Jumalan lupauksiin. Jeesuksen seuraajat seurasivat henkilöä, jonka Jumala oli ihmiskunnalle luvannut. Siitä asti, kun ihminen joutui eroon Jumalasta langettuaan syntiin, Jumala oli luvannut ihmisille Pelastajan. Pelastajan, joka avaisi ihmiselle tien Jumalan luokse, pois synnin luota ja takaisin Jumalan luokse.

Jeesuksessa Kristuksessa tämä toteutui. Jeesus Kristus kantoi meidän puolestamme rangaistuksen meidän ihmisten synneistä. Syntiä on kaikki pahat ja rakkaudettomat teot, sanat, ajatukset, jopa hyvän tekemisen laiminlyönti. Jokainen synti on Jumalan silmissä vakava rikos Jumalan Pyhyyttä vastaan, josta rangaistuksena on kuolema. Kuitenkin Jeesus kärsi tämän rangaistuksen puolestamme.

Taivaan Isä oli antanut Jeesukselle maan päällä muun muassa vallan parantaa sairaita, kävellä veden päällä ja ruokkia tuhansia viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Jeesus jopa herätti kuolleista ihmisiä täällä maan päällä eläessään. Jeesuksen ihmetekojen tarkoitus oli ennen kaikkea vahvistaa ihmisten uskoa Jeesukseen, ja todistaa että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, jolle Jumala itse oli antanut vallan tehdä Jumalan tahdon mukaisia ihmetekoja.

Jeesus jatkaa rukoustaan näillä sanoilla:

Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan.

Jeesus puhui jatkuvasti Taivaan Isän tahdon mukaisia asioita. Kun Jeesus opetti Jumalan laista, Jumalan rakkaudesta, Iankaikkisesta elämästä, syntien anteeksiantamisesta, Jumalan vihasta syntiä kohtaan mutta armosta syntiä tehnyttä kohtaan, Hän puhui Taivaan Isän tahdon mukaisia asioita. Hän ei koskaan lisännyt omia asioita opetukseensa, vaan kaikessa opetti täydellisestä Jumalasta.

Jeesus myös kehuu tässä rukouksessa Taivaan Isälle sitä, että Jeesuksen seuraavat olivat kuunnelleet Jeesuksen opetusta ja ottaneet sen vastaan. Jeesuksen seuraajat painoivat sydämeensä kaikki Jeesuksen opetukset. He eivät läheskään aina ymmärtäneet Jeesuksen opetusta, mutta silloin he pyysivät Jeesusta selittämään opetusta tarkemmin. He tekivätkin siinä viisaasti, että kysyivät Jeesukselta suoraan tarkennusta opetukseen, eivät jääneet sitä yksin ihmettelemään. Myös meidän on tärkeä pyytää Jumalaa selittämään meille Raamatun vaikeita kohtia ja opetusta, kun emme sitä aina ymmärrä. Jumala avaa meille vaikeat opetukset, ennemmin tai myöhemmin.

Sitten Jeesus jatkaa vielä:

Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Jeesuksen seuraajat uskoivat, että Taivaan Isä oli itse lähettänyt Jeesuksen maan päälle. He tiesivät, että Jeesus Kristus oli tullut taivaasta Jumalan luota. He uskoivat, että Jeesus Kristus ei ollut vain hyvä opettaja, vaan Jumalan Poika. Pietari oli Jeesuksen seuraajista ensimmäinen, joka tämän tunnusti. Luetaan tähän liittyen Matteuksen evankeliumista luvusta 16 jakeet 13–17:

Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: »Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?» He vastasivat: »Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.» »Entä te?» kysyi Jeesus. »Kuka minä teidän mielestänne olen?» Simon Pietari vastasi: »Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.»

Jeesus sanoi hänelle: »Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Taivaan Isä ilmoitti tässä Pietarille ja muille Jeesuksen opetuslapsille, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika, kauan odotettu Messias ja ihmiskunnan Pelastaja.

Jeesus oli paitsi Jumalan Poika, myös samaan aikaan täysin Jumala ja täysin ihminen. Ei niin että Hän oli puoliksi ihminen, puoliksi Jumala, vaan sataprosenttisesti molempia samaan aikaan. Tästä meille kerrotaan muun muassa Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeissa 2–4:

Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme

Jeesus oli, ja on edelleen, samaan aikaan ihmisestä ja Jumalasta syntynyt. Aikanaan Pyhä Henki siitti Neitsyt Marian, joka tuli raskaaksi ja synnytti Jeesuksen.

Palataan nyt evankeliumitekstiin. Jeesus kiitti rukouksessa Taivaan Isää siitä, että Hän oli valinnut monia ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi. Jeesus kiitti Taivaan Isää seuraajiensa uskollisuudesta Jeesusta kohtaan. Jeesus kiitti Taivaan Isää siitä, että sai huolehtia ja opettaa seuraajilleen Taivaan Isän tahdosta. Jeesus myös kiitti Taivaan Isää siitä, että Jeesuksen seuraajat tiesivät Jeesuksen olevan Jumalan Poika, joka tulisi pelastamaan ihmiskunnan sen synneistä, joista jokainen veisi ihmiskunnan kadotukseen.

Nyt vastaan saarnani alussa esittämääni kysymykseen: keitä olivat nämä ihmiset, joiden puolesta Jeesus rukoili. Nämä ihmiset olivat Jeesuksen seuraajia. Jeesuksen seuraajiin kuului kahdentoista opetuslapsen ydinjoukko, myös toinen 72 opetuslapsen joukko ja monia muita ihmisiä. Kutsu liittyä Jeesuksen seuraajien joukkoon oli avoin kaikille, jokainen sai liittyä Jeesukseen joukkoon. Jeesus siis rukoili jokaisen puolesta, joka seurasi Häntä rukouksen aikana, ja myös jokaisen ihmisen puolesta, joka tulisi myöhemmin liittymään Jeesuksen seuraajien joukkoon.

Rakas ystäväni, jos sinä ja minä uskomme Jeesuksen olevan Jumalan Poika, syntiemme sovittaja ja tie Jumalan luokse Ikuiseen elämään, Jeesus rukoili tässä evankeliumitekstin rukouksessa myös sinun ja minun puolesta. Jeesus rukoili siinä kaikkien menneiden, nykyisten ja tulevien Jeesukseen uskovien puolesta. Jeesus myös antoi myöhemmin kaste- ja lähetyskäskyn. Kaste- ja lähetyskäsky velvoittaa meitä Hänen seuraajiaan kertomaan kaikille kansoille ja ihmisille Ilosanomaa Jeesuksesta ja Hänen tarjoamastaan tiestä Jumalan luokse Iankaikkiseen elämään, pois synnin ja kuoleman luota.

Ja jos et vielä usko Jeesukseen, kutsu liittyä Hänen seuraajiensa joukkoon on myös sinulle avoin. Jos haluat varmuuden siitä, että saat kaiken tekemäsi pahuuden anteeksi, et joudu maksamaan itse tekemistäsi synneistä rangaistusta ja haluat Jumalan luokse Ikuiseen elämään missä saat elää ikuisesti Jumalan luona täydellisessä Paratiisissa, sinun kannattaa liittyä Jeesuksen joukkoon. Se ei vaadi sinulta mitään omia tekoja tai yritystä olla hyvä ihminen. Jeesus Kristus on tehnyt kaiken sinun puolestasi kuolemalla ensin sinun syntiesi puolesta, ja sitten noustuaan ylös kuolleista Hän voi yhä tänä päivänä, myös juuri nyt, kutsua sinut Hänen joukkoonsa.

Jotta pääset Jeesuksen seuraajien joukkoon, Sinun tarvitsee tehdä vain yksi asia: hyväksyä se, että Jeesus Kristus on kuollut sinun kaikkien syntiesi puolesta. Ja jos et tähän usko, voit huutaa Jeesukselle: Jeesus! En tiedä, uskonko Sinuun, mutta haluan uskoa! Auta minua epäuskossani! Jos näin rukoilet, voit olla varma, että Jeesus auttaa sinua uskomaan Häneen, ja ottaa sinut joukkoonsa.

On muuten tärkeä muistaa, että Jeesuksen seuraajien joukko ei koostu mistään täydellisistä uskovaisista, muita paremmista ihmisistä, täydellisistä hyväntekijöistä tai edes heistä, jotka täydellisesti uskovat Jeesukseen Kristukseen. Ei. Jeesuksen seuraajien joukko koostuu syntisistä, Jumalan tahtoa rikkovista, särkyneistä, joka hetki Jumalan armoa tarvitsevista ihmisistä. Jos siis mietit, voitko liittyä Jeesukseen seuraajien joukkoon koska olet liian paljon syntiä ja väärää tehnyt, minulla on sinulle hyviä: ei Jeesuksen seuraajissa ole muita kuin syntisiä ihmisiä.

Niin kuin Jeesus itse sanoo Markuksen evankeliumin toisen luvun jakeessa 17:

Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.

Me saamme olla Jeesuksen luona syntisinä ja rikkinäisinä. Meidän ei tarvitse pelätä Jumalan rankaisevan meitä synneistämme. Jeesus maksoi kalliin hinnan meidän synneistämme omalla ruumiillaan ja verellään, kun Hän ristiinnaulittuna Jumalan Poikana kuoli, jotta me saisimme elää. Onneksi Jeesus myös nousi kuolleista, jotta Hän voi Taivaan Isän kanssa hallita maailmaa, tuoda siihen valoa ja toivoa kaiken pimeyden keskelle. Ja yhä Jeesus meidän Hänen seuraajiensa puolesta rukoilee, Taivaasta käsin.

Niin kuin Apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun jakeessa 34:

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!

 

4. Sunnuntai helluntaista (aiheena kadonnut ja jälleen löytynyt) saarna 21.6.2026

Evankeliumi

Luuk. 15:11–32

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15

Jeesus sanoi:
    ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
    Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
    Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
    Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”

Saarna

Pakko myöntää, tuhlaajapojan veljeä on ainakin minun helppo ymmärtää. Olihan veli ahkeroinut vuosikaudet isänsä pellolla, tehnyt kovaa työtä ja nähnyt vaivaa. Vaikka tuhlaajapoika oli lähtenyt maailmalle tuhlaten isältä saadun perinnön, veli oli pysynyt uskollisesti isänsä luona. Sitten, yhtäkkiä, tuhlaajapoika palaa kaiken isältä saadun perinnön menettäneenä. Tuhlaajapoika oli käyttänyt sen kaikenlaiseen turhaan kuten ruokaan, juomaan ja monenlaiseen seuraan. Veli varmaan odotti isän moittivan tuhlaajapoikaveljeä tästä kaikesta, mutta mitä tapahtuikaan? Isä otti halaten poikansa vastaan, ei sanonut yhtäkään moitteen sanaa ja järjesti valtavat juhlat.

Ymmärrän, että veljelle tuli tästä vihainen ja kateellinen olo. Ehkä hän myös ajatteli: mitä tuhlaajapoikaveljeni tästä oppii? Jos isäni ei häntä edes nuhtele, eikö hän vain palaa vanhaan, holtittomaan elämäntapaansa. Kohta tuhlaajapoikaveljeni taas karkaa isäni luota, tuhlaa taas rahat. Tuskinpa hän ainakaan tänne jää minua auttamaan töissä…

Mutta ennen kuin pohdin tuhlaajapojan veljen mahdollisia ajatuksia, avaan vähän kertomuksen taustoja. Tuhlaajapoikakertomus on vertaus, missä poikien Isä on Jumala, joka rakastaa kaikkia lapsiaan. Tuhlaajapoika on ihminen, joka lähtee pois Jumalan luota mutta tulee Hänen luoksensa takaisin, kun tajuaa rikkoneensa Jumalan tahtoa ja tarvitsevansa Jumalan rakkautta, tukea ja anteeksiantoa. Tuhlaajapojan veli on ihminen, joka on pysynyt Jumalan luona, tehnyt töitä Jumalan valtakunnan eteen ahkerasti ja vaivaa säästämättä.

Tuhlaajapojan veljestä minulle tulee tosin mieleen myös lakihenkinen kristitty, joka yrittää miellyttää Jumalaa lakia noudattamalla, mutta ei ymmärrä Jumalan armon syvyyttä. Tämä ajatus minulle tuli mieleen tuhlaajapojan veljen sanoista ” Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä”. Tämä ei ole totta, koska yksikään ihminen ei voi täyttää kaikkia Jumalan käskyjä. Koska meissä kaikissa on sisäinen pahuus eli synti, me rikomme joka päivä Jumalan tahtoa, myös silloin kun emme sitä itse huomaa.

Mutta palaan nyt tuhlaajapojan veljen ajatuksiin. Hän varmaankin uskoi, että tuhlaajapoika pääsee nyt kuin koira veräjästä. Hän varmaankin uskoi, että tuhlaajapoika ei ollut mitään oppinut, ja edelleen ajatteli vain itseään ja elämistä itseään varten. Ehkä hän jopa uskoi, että tuhlaajapoika käyttäisi isänä armoa hyväkseen ottamalla tältä lisää omaisuutta myöhemmin. Mutta kävikö niin?

Jeesuksen kertoman Tuhlaajapoikakertomuksen tärkein opetus on, että Jumala ottaa aina Hänen luokseen palaavan syntisen ihmisen avosylin vastaan. Mekin saamme muistaa, että vaikka olisimme tehneet kuinka paljon vääriä valintoja, satuttaneet toisia ihmisiä ja rikkoneet Jumalan tahtoa, aina me voimme palata Jumalan luokse, ja Jumala ottaa meidät rakkaudella vastaan. Se on Jumalan valtavaa armoa. Ja Jumalan armon sai myös tämä tuhlaajapoika osakseen, vaikka oli tuhlannut isänsä omaisuuden ja tehnyt monia vääriä valintoja. Mutta millaista on Jumalan armo? Mitä se saa ihmisessä aikaan?

On ensinnäkin tärkeä muistaa, että Jumalan armo ei ole ilmaista. Tai meille se on ilmaista, mutta Jumalalle se oli kallista. Jumalan armo maksoi Jeesuksen Kristuksen hengen. Jumala on kyllä armollinen, mutta samaan aikaan Hänen pitää antaa rangaistus jokaisesta synnistä, mitä teemme. Synti rikkoo meitä ihmisiä ja Jumalan tahtoa, eikä Jumala voi katsoa sitä läpi sormien. Mikä on oikeudenmukainen rangaistus synnistä? Tähän Jeesus antaa meille vastauksen Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa, luen siitä jakeet 21–22:

»Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.

Jeesus opettaa tässä, että jopa meidät pahat ajatuksemme toisia ihmisiä kohtaan ovat Jumalan silmissä niin vakava synti, että siitä rangaistuksena on helvettiin joutuminen. Me ihmiset usein ymmärrämme, että jos teemme väärin toisiamme kohtaan, satutamme muita, me ansaitsemme siitä jonkin rangaistuksen tai ainakin seuraamuksen. Omatuntomme syyttää meitä, kun teemme väärin. Jeesus vahvistaa tämän tunteen meissä, ja syventää sitä opettamalla, että myös pahat, rakkaudettomat ajatuksemme ovat kuolemaan johtava synti.

Mutta Jeesus ei jättänyt asiaa siihen. Ei, Hän päätti itse kärsiä meidän puolestamme, sinun, minun ja kaikkien maailman ihmisten puolesta, rangaistuksen kaikista synneistämme. Jokaisen syntimme, joista jokaisen oikeudenmukaisena rangaistuksena on kuolema ja kadotus, Jeesus kantoi ristille. Kun Jeesus kuoli, Hän kuoli kantaen ruumiissaan kaikkia meidän syntejämme. Kun Jeesus kuoli, ruumiissaan Hän kärsi rangaistuksen kaikista Sinun ja minun synneistämme. Me saamme siis uskoa, että Jumala paitsi haluaa antaa meille syntimme anteeksi, Hän myös voi antaa ne anteeksi. Rangaistus synneistämme on kärsitty, Jeesus teki sen puolestamme.

Kun siis sinua vaivaa syyllisyydentunne jostain tekemästäsi synnistä, saat muistaa: Ei hätää, rangaistus siitä on kärsitty. Jeesus kärsi rangaistuksen puolestasi. Jos olisit itse joutunut kärsimään rangaistuksen, joutuisit kuolemaan ja ikuiseen eroon Jumalan hyvyyden ja rakkauden luota. Mutta jos suostut uskomaan, että Jeesus kärsi tämän rangaistuksen puolestasi, sinä saat kaikki syntisi anteeksi. Jos tulet Jeesuksen ristinjuurelle Jumalan armoa pyytäen, saat kaiken anteeksi, ja kuoltuasi pääset Ikuiseen elämään, Jumalan täydellisen rakkauden ja läsnäolon luokse.

Jumalan armo ei ole sitä, että se antaa meille luvan elää itsekkäästi vain itseämme ajatellen. Jumalan armo ei ole siitä, että pääsemme kuin koira veräjästä, kun olemme tehneet väärin. Jumalan armo on sitä, että Jeesus kärsi synneistämme rangaistuksen, mikä olisi kuulunut meille. Jumalan armo on sitä, että saamme palata Jumalan luokse koska vain, syntisinä ja Jumalan tahtoa rikkoneina. Niin kuin Tuhlaajapoika palasi isänsä luokse.

Jumalan armo ei tosin kelpaa meille ihmisille, jos olemme ylpeitä. Jos uskomme olevamme niin hyviä ihmisiä, että emme tee mitään väärää tai ainakaan mitään sellaista, mistä pitäisi tulla rangaistus, emme me Jumalan armoa tarvitse. Silloin tarvitsemme vain oman ylpeytemme, omat taitomme ja oman hyvyytemme.

Sen sijaan, jos me emme pidä itseämme täydellisenä tai edes melkein täydellisenä ihmisenä, vaan syntisenä, Jumalan tahtoa rikkoneena, joka ei pärjäisi elämässä hetkeäkään ilman armoa, silloin Jumalan armo on meitä varten. Meidän pitää joka päivä valita, kumpaan uskomme: omaan hyvyyteemme vai Jumalan pohjattomaan armoon ja siihen että Jeesus on kärsinyt puolestamme rangaistuksen. Ainakin minä uskon mieluummin Jumalan armoon, jota joka päivä ja joka hetki tarvitsen. Jos uskomme että pärjäämme omalla hyvyydellämme ilman Jumalaa, Raamattu opettaa, että silloin me joudumme kadotukseen, koska meidän pitää itse kärsiä synneistämme rangaistus, myös niistä synneistä, joita emme itse huomaa. Mutta jos uskomme Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa, silloin meillä on Jeesuksen tarjoama anteeksianto, joka vie meidät Ikuiseen elämään meitä valtavasti rakastavan Jumalan luokse.

Ja kun ymmärrämme, miten valtava Jumalan armo on, miten se kattaa kaikki meidän syntimme, miten se maksoi Jeesuksen Kristuksen hengen, silloin se herättää meissä rakkautta ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kun tajuamme saavamme kaiken Jumalalta anteeksi kiitos Jeesuksen, se synnyttää meissä halua rakastaa ja palvella Jumalaa ja lähimmäistä.

Jumalan armon ymmärtäminen saa meidät ymmärtämään syntiemme vakavuuden. Mutta Jumalan armo saa meidät myös ymmärtämään, miten paljon Jumala meitä rakastaa. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen kuolemaan meidän puolestamme. Eikä Jeesus kuollut täydellisten ja hyvien ihmisten puolesta, vaan pahojen, Jumalan tahtoa ja muita jatkuvasti satuttavien ihmisten puolesta. Ja jokainen meistä on ilman Jumalan armoa paha, itsekäs ihminen. Jumala loi ihmisen kyllä hyväksi, mutta syntiinlankeemus toi ihmiseen valtavan sisäisen pahuuden. Niin kuin Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen viidennen luvun jakeessa 8:

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

Kun tämän sydämessä todella ymmärrämme, emme ajattele Jumalan armoa asiana, mikä antaa meille tekosyyn elää itsekkäästi. Päinvastoin Jumalan armon aito ymmärtäminen täyttää meidät ilolla ja rakkaudella. Haluamme rakastaa muita ihmisiä, Jumalaa ja itseämme ajatuksin, sanoin ja teoin. Ja näin Jumalan armo synnyttää meissä hyviä tekoja. Kun ymmärrämme saaneen Jumalan armon, vaikka me emme sitä olisi ansainneet, haluamme sitten olla parempia lähimmäisiä toisiamme kohtaan.

Ja nyt palaan vielä siihen, mitä tuhlaajapojan veli mahdollisesti pohti. Ajatteliko tuhlaajapoika päässeensä kuin koira veräjästä saatuaan isänsä armon osakseen? Ei tuhlaajapoika niin ajatellut. Tuhlaajapoika ymmärsi sydämessään, miten väärin hän oli tehnyt. Hän ymmärsi, että oli kaikin tavoin rikkonut isänsä tahtoa, eikä ansainnut isänsä rakkautta. Hän ymmärsi, että isän pitäisi häntä rangaista. Hän palasi isänsä luo odottaen rangaistusta, mikä hänelle kuuluisi. Mutta isä otti hänet rakkaudella vastaan, kaiken anteeksiantaneena. Tämä täytti tuhlaajapojan valtavalla rakkaudella ja kiitollisuudella.

Tuhlaajapoika ei ajatellut päässeensä kuin koira veräjästä, vaan hän ymmärsi, miten suuren armon oli saanut osakseen. Pidän hyvin todennäköisenä, että juhlien jälkeen tuhlaajapoika meni sitten auttamaan veljeään pellolle, ja osallistui ahkerasti kodin töihin. Pidän hyvin todennäköisenä, että tuhlaajapojan osakseen saama rakkaus synnytti hänessä syvän halun palvella isää, veljeään ja muita ihmisiä. Hän halusi kiittää isäänsä tämän rakkaudesta rakastamalla ja ahkeroimalla isänsä, ja toisten ihmisten hyväksi. Ja niin on myös sinulla ja minulla. Jos ja kun ymmärrämme Jumalan armon suuruuden, me haluamme kiittää Jumalaa rakastamalla ja ahkeroimalla toisten ihmisten ja Jumalan valtakunnan hyväksi. Niin kuin Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä sanotaan:

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

 

7. Sunnuntai helluntaista (aiheena rakkauden laki) Saarna 12.7.2026

Evankeliumi

Mark. 10:17–27

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 10

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
    ”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
    Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Saarna

Antaapa Jeesus tiukan käskyn miehelle. Tämän olisi pitänyt myydä ensin kaikki omaisuutensa, antaa rahat köyhille ja vasta sitten seurata Jeesusta. Kertooko tämä meille, että meidänkin pitää ensin myydä kaikki omaisuutemme ja vasta sitten seurata Jeesusta? En usko, että tämä on evankeliumitekstin opetus. Uskon sen enemmänkin opettavan, että ihminen ei voi omilla teoillaan pelastua.

Lukiessani tekstiä pohdin, että mies sanoi kovin itsevarmasti noudattavansa kaikkia Jumalan käskyjä hyvin. Hän ei selvästikään ollut kuullut Jeesuksen aiemmin pitämää vuorisaarnaa, tai ainakaan ei ollut siitä oppinut mitään, koska siinä Jeesus opettaa, että jo vihainen ajatus toisesta ihmisestä on Jumalan silmissä murha. Enpä usko, että mies oli pystynyt elämänsä ilman yhtäkään pahaa ajatusta toisista ihmisistä. Eiköhän hänenkin elämään mahtunut muutenkin kaikenlaista Jumalan tahdon rikkomista.

Koska mies vakuutti noudattavansa Jumalan tahtoa täysin, Jeesus halusi osoittaa, että ei mies Jumalan tahtoa täysin noudata. Jeesus tiesi, että mies oli kiintynyt liikaa maalliseen omaisuuteensa, ja siksi antoi miehelle käskyn myydä se pois. Pois lähtiessään mies vahvisti, että omaisuudesta oli tullut hänelle liian tärkeä asia. Rahasta oli tullut hänelle epäjumala.

Mutta ei Jeesuksen luokse pääse vasta, kun on ensin luopunut epäjumalistaan. Eihän silloin yksikään ihminen voisi seurata Jeesusta, koska kaikilla meistä on epäjumalia. Yhdellä se on raha, toisella urheilu, kolmannella läheiset ihmiset, neljännellä jokin muu, kaikilla meistä lienee useita epäjumalia… Urheilu, läheiset ihmiset ja moni muu asia ovat itsessään hyviä, Jumalan luomia asioita, joista me saamme nauttia ja Jumala toivookin, että nautimme. Mutta jos ja kun niistä tulee Jumalaa tärkeämpiä elämässämme, silloin niistä on tullut meille epäjumalia.

Mitä miehen olisi pitänyt tehdä, kun Jeesus antoi tehtävän myydä koko omaisuus? Olisiko hänen pitänyt niin tehdä? Ehkä olisi, mutta vaikka mies olisi omaisuutensa myynyt, uskon että Jeesus olisi antanut hänelle uuden tehtävän mitä mies ei olisi enää pystynyt täyttämään. Jeesus yritti opettaa miehelle, että ei tämä omilla teoillaan tai yrityksillä olla hyvä ihminen voi saada osakseen iankaikkista elämää. Ei tämä mies Jumalan tahtoa täydellisesti noudattanut elämässään, vaikka niin hän kenties luuli.

Miehen ei olisi pitänyt lähteä Jeesuksen luota pois, ei Jeesus niin käskenyt tehdä. Sen sijaan miehen olisi pitänyt tunnustaa Jeesukselle, että rahasta on tullut hänelle liian tärkeä asia eikä voi siitä luopua. Hänen olisi pitänyt tunnustaa, että ei hän Jumalan tahtoa täydellisesti noudata elämässään.

Jeesus olisi sanonut hänelle: Tiedän. Raha on sinun epäjumalasi. Mutta minulla on sinulle hyviä uutisia. En minä ole tullut hyviä ihmisiä, vaan syntisiä ihmisiä varten. En kutsu joukkooni täydellisiä ja hyviä, vaan syntisiä ja Jumalan tahtoa joka päivä rikkoneita. Seuraa minua, niin minä opetan sinua Jumalan tahdon tuntemista, toisten ihmisten rakastamista ja autan sinua myös taistelussasi epäjumalia vastaan. Ennen kaikkea minä annan sinulle syntisi anteeksi, ja minua seuraamalla pääset iankaikkiseen elämään.

Jeesuksen opetus siis oli, että rikas mies, ja meistä jokainen, tarvitsee Jeesusta. Ilman Jeesusta kukaan meistä ei pelastu. Ilman Jeesusta jokainen meistä joutuu kadotukseen, missä olemme ikuisesti erossa Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä. Onneksi kutsu Jeesuksen luokse on avoinna meille kaikille. Onneksi Jeesus on kuollut jokaisen meidän syntiemme puolesta. Kaikki syntimme, niin pahat ajatuksemme, sanamme, tekomme, hyvän laiminlyömisen ja epäjumalamme, Jeesus sovitti ristillä. Jos me hyväksymme sen, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden, me pelastumme. Pääsemme iankaikkiseen elämään. Pääsemme Jumalan luokse, minne myös Jeesus pääsi noustuaan kuolleista, kuoleman ja pahan vallan voittajana.

Tämän kaiken sanottuani haluan pohtia, mitä Raamattu sanoo rahasta. Vaikka evankeliumiteksti opettaa, että kukaan ei voi omilla teoillaan tai edes ankarilla yrityksillään pelastua, kyllä myös se opettaa paljon ihmisen suhteesta rahaan. Raha on isoimpia epäjumalia, mitä meillä ihmisillä on.

Luen teille ensin Ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle, luvusta 6 jakeet 17–19:

Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.

Apostoli Paavali puhuu tässä rahan vaaroista. Rikas ihminen luottaa helposti liikaa omaisuuteensa, laittaa usein toivonsa siihen. Ihminen on syntiinlankeemuksen vuoksi hyvin ahne olento, aina pitäisi olla enemmän rahaa tai jotain muuta asiaa, koskaan ei riitä. Silti Paavali ei sano, että iso määrä rahaa on itsessään paha asia. Hän ei vaadi rikkaita luopumaan kaikesta omaisuudesta, toki kyllä antaa heille ohjeeksi ”jakamaan anteliaasti omastaan muille”. Paavali opetti tällä, että ratkaisevaa ei ole omaisuuden ja rahan määrä, vaan miten sitä käyttää.

Rikkailla ihmisillä on mahdollisuus tehdä valtavasti hyvää, he voivat paljon auttaa toisia ihmisiä, vaikka lahjoittamalla ahkerasti hyväntekeväisyyteen tai auttamalla tukea tarvitsevia lähimmäisiä. Jos siis sinulla on paljon rahaa, ei sinun tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä. Mieti sen sijaan, miten voisit käyttää rahaasi hyvään.

Kun rahasta puhumme, helposti saatamme ajatella, että se on vain rikkaille epäjumala. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Rahasta voi tulla jokaiselle meistä epäjumala. Haluamme sitä jatkuvasti lisää, mietimme liikaa sitä, onko meillä tarpeeksi rahaa toimeentuloa varten tai liikaa haluamme rahaa jatkuvasti lisää säästöön. En tietenkään sano, että on väärin suunnitella talousasioita vastuullisesti ja säästää rahaa mahdollisuuksien mukaan. Sanon vain, että niin helposti rahasta tulee liian iso osa elämää, ja emme voi väittää rahan olevan vain rikkaiden epäjumala.

Sananlaskuissa sanotaan viisaasti kultaisesta keskitiestä rahan suhteen, luen Sananlaskujen kirjan luvusta 30 jakeet 8–9:

pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,

älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.

Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan

ja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»

Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa

ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

Niin rikkaus kuin köyhyyskin voivat viedä kauemmas Jumalasta ja johtaa Hänen tahtonsa rikkomiseen, kumpikaan ei ole itsessään tavoiteltava asia. Köyhä tai rikas ei kumpikaan ole toistaan parempi. Vaikka evankeliumitekstissä Jeesus puhuukin siitä, miten vaikea rikkaan on päästä Jumalan valtakuntaan, hän myös sanoo, että pelastuminen on ihmiselle mahdotonta. Olemme sitten rikkaita tai köyhiä, ilman Jeesusta ei kukaan meistä voi pelastua.

Mietin sitä, että pitääkö meidän lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen tai muuten jakaa omaisuudestamme eri tavoin? Vastaus on kyllä ja ei. Jumalan tahto on, että me jaamme omaisuudestamme muille ja autamme toisia. Varsinkin heillä, jotka ovat rikkaampia ja omaisuutta on paljon, on tässä iso vastuu. Mutta toisaalta ei meidän pidä asiasta tehdä meille väärällä tapaa ”käskyä”. Meidän on erotettava lain teot ja uskon teot.

Lain teot ovat sitä, kun yritämme kelvata Jumalalle ja toisille ihmisille tekemällä hyviä tekoja, kuten laittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Lain teot ovat sellaisia, joita teemme pakosta ja suorittamisesta käsin. Lain teot saavat meidät ahdistumaan, painavat meidät alas ja sitä paitsi saavat meidät helposti ajattelemaan, että olemme toisia parempia ihmisiä koska teemme hyvää. Koskaan me emme voi tehdä tarpeeksi hyvää Jumalan silmissä, että pelastuisimme niillä. Vaikka myisimme koko omaisuutemme ja antaisimme rahat köyhille, emme me sillä pelastuisi.

Sen sijaan uskon teot ovat sitä, kun teemme hyvää kiitollisuudesta ja rakkaudesta käsin. Kun uskomme ja muistamme, että Jeesus kuoli, jotta me saisimme elää, se synnyttää hyviä tekoja. Sellaisia hyviä tekoja, joita teemme kiittääksemme Jumalaa ja palvellaksemme muita ihmisiä, joiden puolesta Jeesus myös kuoli. Uskon teot eivät saa meitä ahdistumaan tai paina meitä alas, vaan lisäävät iloa, rakkautta ja kiitollisuutta, jota uskon on tarkoitus meissä tuottaa.

Kun siis mietimme, miten voisimme auttaa toisia ihmisiä tai laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, meidän ei ole hyvä miettiä, ”pitääkö meidän jakaa omastamme muille” vaan ”miten voisin palvella parhaiten muita ihmisiä, joita Jeesus myös rakastaa ja joita Jeesus myös kutsuu luokseen”. Annankin meille kaikille tehtävän: mietitään, miten voisimme arjessa palvella toisia ihmisiä, voisimmeko laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen tai jollain muulla tapaa auttaa vähävaraisia. Ei mennä tässä kuitenkaan lain tekojen, vaan uskon tekojen puoleen.

Muistetaan Apostoli Paavalin tärkeä ohje Toisesta kirjeestä Korinttilaisille, sen luvusta 9, jakeesta 7:

Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.

Jumala haluaa meidän auttavan toisiamme myös taloudellisesti, mahdollisuuksien mukaan ja myös itsestämme huolehtien, mutta ilosta käsin, ei pakosta. Toisten auttaminen ei ole mikään ikävä suorite, vaan ihana tapa palvella muita Jumalan luomia ihania ihmisiä ja kiittää Jeesusta siitä, että Hän kuoli pelastaakseen meidät.