Salo-Uskelan historiaa

Ensitiedot Uskelasta 1300-luvulta

Helluntaina 1329 kolme kemiöläistä saariston talonpoikaa lahjoitti "omain ja vanhempiensa sielujen pelastukseksi" Krakanesin kalkkivuoren Turun tuomiokirkolle. Talonpojilla ei kuitenkaan ollut sinettiä, joka lahjakirjaan oli laitettava. Niinpä he pyysivät apuun kolmea lähiseudun kirkkoherraa, jotka varmensivat asiakirjan omilla sineteillään. Yksi näistä kolmesta oli Uskelan kirkkoherra Olavi.

Tämä talonpoikien lahjakirja on ensimmäinen säilynyt todiste Uskelan seurakunnan olemassaolosta. Emme tiedä, miten pitkään seurakunta oli silloin jo toiminut, mutta ikää on tapana laskea ensimmäisestä kirjallisesta maininnasta.

Uskela + Salo = Salo-Uskela

Suuri osa nykyistä Saloa Pertteliä, Kuusjokea, Muurlaa ja Kiikalaa myöten oli aikoinaan Uskelan emäseurakuntaa. Salo taas oli keskiajalta saakka Uskelan kappeliseurakunta, joka 1800-luvulla ehdittiin jo lakkauttaakin, mutta aloitti toimintansa uudelleen 1914, nyt itsenäisenä kirkkoherrakuntana. Vappuna 1948 Salo ja Uskela yhdistettiin Salo-Uskelan seurakunnaksi.

Kirkko, joka melkein vieri jokeen

Uskelanjoen partaalla nelisen kilometriä Salon kaupungin keskustasta koilliseen sijaitseva emäkirkon hautausmaa kellotapuleineen muistuttaa yhä paikasta, jolla Uskelan kirkko oli vähintään viidensadan vuoden ajan, 1800-luvun alkuun saakka.

Puisia kirkkorakennuksia ehti vuosisatojen kuluessa olla monta. Niiden ylläpito näyttää monesti olleen tuskallista. Vuonna 1626 kirkkoherra Kristian Agricola valitti, etteivät hänen sanankuulijansa halua rakentaa kirkkoa eivätkä pitää sitä kunnossa. Niinpä hän laitatti pari lasi-ikkunaa (kallista tavaraa siihen aikaan) ja monenlaista muutakin omalla kustannuksellaan. Omia rahojaan käytti myös seuraava kirkkoherra, Kristian Kristianinpoika Agricola, jonka perilliset sitten käräjöivät saataviaan pitäjäläisiltä.

1700-luvun lopulla pidetyssä katselmuksessa kirkon tila todettiin kehnoksi. Katto vuoti, penkit olivat ahtaat ja koko rakennus muistutti enemmän liiteriä kuin pyhäkköä. Jotkut seurakuntalaisista kannattivat kokonaan uuden kirkon rakentamista, toiset vanhan korjaamista, kolmannet vastustivat kaikkea mitä esitettiin. Kina jatkui vuosikausia.

Suurin murhe oli silti kaiken aikaa kirkon sijainti maansortumille alttiilla jokitörmällä. Lopullisesti kirkon kohtalon sinetöi jouluaatto 1825. Rakennuksen itäreunan alta vieri silloin jokeen niin paljon maata, että koko kirkko oli sinne kaatumaisillaan. Päädyttiin kirkon purkamiseen, ja alettiin etsiä paikkaa uudelle.

Kappelin kivet kierrätykseen

Nykyisen Uskelan kirkon alapuolella rinteessä oli Salon kappelin kirkko, Pyhälle Annalle omistettu pieni kivikirkko, joka lienee rakennettu 1400-luvulla. Kun Uskelan emäkirkko jokivarressa joutui lopullisesti purkukuntoon 1825, se merkitsi lopun alkua myös Pyhän Annan kappelille. Uusi kirkko päätettiin nimittäin rakentaa ylemmäs mäelle, ja osa tarvittavista rakennuskivistä saatiin purkamalla kappeli.

Kappelin länsipuolella sijainneen kellotapulin harmaakivinen alaosa on yhä paikallaan. 1950-luvulla siitä tehtiin sankarihauta-alueen muistomerkki arkkitehti Aulis Blomstedtin laatiman suunnitelman mukaisesti. Muistomerkin sisällä on kuvanveistäjä Sakari Tohkan valmistama pronssinen kello, jota koristavat kohokuviot ja juhlava runoteksti Goethen Faustista: "Yksin jää et kussa lietkin / sillä sinut tuntenemme. / Käymään tummat tuonen tietkin / sua saattaa sydämemme."

Eikö korkeampaa paikkaa löytynyt?

Uskelan kirkko valmistui 1832. Jo edellisen vuosisadan puolella oli todettu ja kirjattu, että mäeltä oli komea näköala eri puolille ja kirkko siellä olisi seudun kaunistus. Tämä pätee edelleen, mutta oikeassa oli kyllä myös Uskelan kirkkoherra Renvall, joka piti paikkaa aivan sopimattomana, koska sinne oli hankala rakentaa ja kirkkoväen raskasta nousta.

Puukirkko tasamaalla

Salon seurakunta itsenäistyi Uskelasta vuonna 1914, mutta sille ei ollut omaa kirkkoa. Sellaiseksi vuokrattiin 1894 valmistunut rukoushuone. Rakennuttaja, rukoushuoneyhdistys, lahjoitti sittemmin talon seurakunnan omistukseen, se korjattiin kirkoksi ja vihittiin käyttöön 1927. Tämä Salon kirkko Kirkkokadulla palvelee nykyistä Salon seurakuntaa yhä. Kirkko on pieni ja kodikas, ja mikä mainiointa, sinne päästäkseen ei tarvitse nousta raskasta mäkeä.