Halikon historia

Halikon kristilliset juuret löytyvät kaukaa Suomen historiasta.

Halikon seurakunta mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran jo 1310-luvulla, mutta kristinusko oli aloittanut juurtumisen tänne jo viimeistään 900-luvulla saapuneiden kristittyjen kauppiaiden ja matkailijoiden myötä. Täällä kristinusko juurtui ihmisten sydämiin pitkälti rauhanomaista tietä.

Vuoden 2009 alusta toteutuneen kunta- ja seurakuntaliitoksen seurauksena Halikko kuuluu Salon seurakuntaan yhtenä sen kymmenestä alueesta. Halikon alueen toimintaa johtaa Halikon aluekappalainen yhdessä Halikon alueella asuvista seurakuntalaisista kootun alueneuvoston kanssa.

Alueen kokonaispinta-ala on n. 381 km². Turkuun on Halikon kirkolta matkaa 50 km ja Helsinkiin 115 km. Halikko on tänä päivänä Salon seurakunnan alueista väestöllisesti toiseksi suurin, n. 9 800 asukkaan vireä "pitäjä", jonka asukkaista noin 90 % on seurakunnan jäseniä.

Halikkolaiset ovat vuosisatojen saatossa kulkeneet pitkän tien tähän päivään. Luonto tarjosi vuosisatojen ajan Halikon asukkaiden pääelinkeinot kalastuksen ja maatalouden muodossa. Tänä päivänä teollisuus on tärkeässä roolissa, mutta myös luontoyhteys on edelleen vahva. Halikon kirkon 550-vuotisjuhlassa 3. kesäkuuta 1990 pidetyssä saarnassa emeritus arkkipiispa John Wikström lähestyi Halikkolaisten elämää juuri luontoyhteyden kautta. Hän totesi puhuttelevasti kuinka jo

"Luther opetti, että samoin kuin Isä ja Poika ja Pyhä Henki toimivat alkuperäisessä luomistyössä, samoin kolmiyhteinen Jumala on kaikenaikaa mukana luonnon elämässä. Hän opetti, että Henki on Jumalan siunaava ja varjeleva rakkaus, jolla Hän sulkee kaiken luodun suojaansa. Tämä on kaunis, puhutteleva ja innostava kuva: Jumala tavallaan sulkee rakkaudellaan syliinsä luomakunnan. Ja tämän Hän tekee Henkensä kautta, Pyhän Hengen kautta, jota [Nikean] uskontunnustuksessa perustellusti sanotaan Eläväksi tekijäksi.”

Saman Eläväksi tekijän puhuttelussa ja rohkaisemana myös me seurakunnan jäsenet, osana Jumalan luomakuntaa, saamme tehdä matkaamme tässä ajassa Jumalan siunaavan ja varjelevan rakkauden suojissa.

Rikalan aarre

Halikon alue on vireä noin 10.000 asukkaan alue Salon seurakunnassa, jonka juuret ovat syvällä historiassa. Ensimmäiset kristilliset vaikutteet tulivat alueelle 800- tai 900-luvun viikinkikauppiaiden mukana. 1100-luvun puolivälin aikoihin kristinusko oli jo merkittävämpi tekijä alueella. Tuolta ajalta on myös Rikalan aarre, jonka kullatussa "piispanristissä" ovat kuvattuina Jeesuksen lisäksi ristinpuun juurella Maria ja Johannes. Kaulakrusifiksi on maamme vanhimpiin kuuluva kirjallinen jäämistö. Sen pystypuun taakse on kaiverrettu sanat:

IN CRUCE MORTE SVA SIBI VINDICAT OMNIA CHRISTUS
Ristillä Kristus kuolemallaan lunasti kaiken itselleen


Kaularistien ja rukoushelmien omistajista ei ole varmaa tietoa, mutta on arveltu ajankohtaan liittyen, että niiden omistaja on ollut joko piispa Henrik tai Rudolphus seurueineen. Olihan Rikalanmäki jo tuolloin vilkas kauttakulku- ja kauppapaikka niin tie- kuin meriyhteyksineen. Halikon kirkon paikalla oli todennäköisesti jo tuolloin myös puinen kappeli tai kirkko. Halikon nykyisen kivikirkon peruskivi on muurattu vuoden 1440 paikkeilla.

Noilta ajoilta on tultu pitkä matka tähän hetkeen. Vuoden 2009 seurakuntaliitoksessa Suomen vanhimpiin seurakuntiin kuulunut Halikon seurakunta yhdessä yhdeksän muun seurakunnan kanssa muodostivat uuden Salon seurakunnan.

Näiltä sivuilta saat käsityksen Halikon alueen seurakuntaelämästä ja monipuolisesta toiminnasta. Pienen seurakuntalaisen kohdalla se alkaa kasteen yhteydessä, jossa pappi lausuu pienokaisen vanhemmille kastekynttilää ojentaessaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen sanat: "Minä olen maailman valo, se joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo." (Joh.8:12)

Tätä Jeesus-valoa seurakunta pyrkii toimintansa ja jäsentensä kautta seuraamaan, tuomaan esiin ja elämään todeksi.

Vanhoja ristikaulakoruja